Pitkästä aikaa, taas.

Meidän pikkuiset täyttivät tänään 8kk ja niinkuin aiemmasta tekstistä tuli ilmi, vauhti on hurjaa. Voisinpa sanoa nurinkurisesti että Erin ei osaa olla nousematta tukea vasten seisomaan : ) Kumpsuja tulee, mutta mitenkäs ne lapset oppisivat jos pumpulissa eläisivät.
Nyt on kehitelty tyttöjen huonetta turvallisempaan suuntaan, pistorasiat on peitelty ja teippailtu, kaatuvat esineet on poistettu ja turvaportti on asennettu. Poppikone on lastenlauluja ja tuutulauluja varten laitettu jo ajat sitten (olisi pitänyt ostaa joku radio, mutta kun koulutus velvoittaa (inssi) niin kokosin romukaappiosista ihan toimivan kapineen).
Hoitopöytä lähti pois käytöstä kun tämä meidän Olivia mutkuaa ja puntuaa niin että Houdinikin jäisi kalpeaksi kakkoseksi, koitappa laittaa tällaiselle vaippa muuten kuin sylissä! Muutenkin näyttää välillä se touhu siltä että toinen vaippateippi on kiinni vauvan pakarassa ja toinen isin mahassa vaippa peittäen lähinnä vauvan navan. :) huoh, jotta rattoisia vaipanvaihtotalkoita vaan äidille kunhan isi lähtee töihin lepäämään.

Tämän vuoden vuosilomat sun muut alkavat olla nyt pidetty ja työ taas kutsuu. Ensi viikolla alkaakin ammattiini valmistava monimuotokoulutus Helsingissä, joten säännöllisen satunnaisia poissaoloja kotoa tulee jatkumaan seuraavat kolme vuotta! Olisipa tuo koulutuspaikka edes Lappeenrannassa niin olisi lyhyempi matka, mietin kyllä että jossain käsivarren lapissa töissä oleva kiittelee varmasti vielä enemmän näitä "lähiopetuspäiviä".
Oikeastaan nämä reissut pitäisi ottaa vaihtelun, kokemuksen ja rentoutumisenkin kannalta, mutta uskoisin että huoli ja ikävä kodista vetää vielä suupielet alaspäin noilla matkoillani.

Nyt kotona ollessani vahvistui ajatus siitä kuinka vahva nainen minulla on rinnallani. Itsekseni noita syöttöjä ja vaipanvaihtoja hoidellessani on tullut mieleen että minulta varmasti loppuisi voimat jos ei olisi joku jolta tietää saavansa apua silloin kuin sitä oikeasti tarvitsee. Olenhan kyllä saanut apua Heidiltä vaikka hän kovasta flunssasta kärsiikin. Noh, on ainakin yritetty antaa lepoaikaa äipälle ja yritetty kantaa hoitovastuu nyt viime päivinä.

Niin tämä oli tämmöinen kiitos ja kunnianosoitus : )

Kävimme taannoin lomakeskus Huhmarilla katselemassa mummoja... ei vaan kylpemässä ja rentoutumassa kun toi hääpäivä oli. Eipäs tullut mieleeni että eläkeläiset kansoittavat aina kylpylät vaan eipä tuo erityisemmin haitannut. Illalla jätimme väliin ulkona syömisen ja paistoimme reilut annokset sisäfileetä, sanoisin että oli reippahasti parempi vaihtoehto kuin nautiskella jostain kehnommasta ruuasta ravintolassa.

Huomenna olisi 8kk neuvola, katsotaan nyt mitä neuvolatädit ihmettelee. Viimeksi sanoi että ovat porukalla ihmetelleet noiden ennenaikaisesti syntyneiden pienten kaksosten kehitystä. Toivottavasti kaikki on hyvin edelleen. Olivian pään nyökyttelystä pitää kysyä ehkä ensimmäisenä, eihän tuo mitenkään kummallisen näköistä ole mutta kun asiaan kiinnittää huomiota niin tottakai alkaa taas huolestuttamaan että onko pikkuisella kaikki hyvin.

Miniläppäri hajosi, pitänee tuo vanha pöytäkone kasata kun tämä läppärivanhus hidastelee. Noh talvi tulee ja pitänee pitää ilmaston lämpenemisestä huolta, se rotisko nimittäin pitää itse tällaisen pienen huoneen lämpimänä. Eiköhän tuo ole tämän perheen hiilijalanjäljessä kuin pisara meressä.