Tässä onkin nyt useampi viikko vierähtänyt niin, ettei ole tullut tänne kirjoitettua kuulumisiaan. Olen ollut kolmisen viikkoa flunssassa, nyt alkaa jo vähitellen helpottaa. Olen ollut aika huolissani, että miten tämä sairastelu vaikuttaa vauvoihin, mutta kyllähän nuo tuntuvat tuolla masussa mellastavan entistä tuntuvammin. Raju yskä on ollut se suurin huolenaihe, kun tuntuu, että koko keholle ottaa voimille yskiminen. Olen muutenkin koko ajan huolissani pienokaisista niin ei kyllä ainakaan helpota stressaamista tämä köhiminen.
15.9 kävimme rakenneultrassa, jossa todettiin, että molemmat ovat kehittyneet normaalisti ja kokoeroa ei juurikaan ole. Molemmat painoivat tuolloin reilu 300 grammaa. Jännä oli nähdä todella tarkasti pienokaisten luustoa yms. Olen ihan mielissäni, että kaksoisraskauden vuoksi nuissa ultrissa saa ravata aika tiheästi. Seuraava kerta on 13.10 ja kun mennään yli 30. raskausviikon ultria on kahden viikon välein. Ultralääkäri oli sama kuin viimeksi ja hänestähän meille jäi todella huono kokemus. Tällä kertaa hän kuitenkin oli omassa mittakaavassaan huomattavasti mukavampi ja inhimillisempi. Taitaa vaan olla sellainen perustyly ihmistyyppi kyseessä.
Huomenna on edessä kauan odotettu muuttopäivä, josta olen myös saanut kehitettyä kunnon stressiaiheen. En kyllä sinänsä ymmärrä miksi, kun en kuitenkaan itse pysty osallistumaan kantopuuhiin. Jos Janne saisi päättää, makoilisin koko päivän, mutta kyllähän minä nyt edes jotain voin tehdä. Tämä nykyinen asumus on näyttänyt jo jonkin aikaa lähinnä varastolta, kun joka paikka on täynnä pahvilaatikoita ja muita nyssäköitä. Pahalta tuntuu, kun Janne joutuu kantamaan kaiken vastuun ja tekemään raskaimmat työt. Vaikka taidankin olla perusluonteeltani laiska niin en haluaisi, että muut joutuvat tekemään minunkin työt omiensa lisäksi. Ymmärrän kyllä, että tämä on nyt poikkeuksellinen tilanne ja pitäisi malttaa vaan olla, mutta kyllä se ottaa itsetunnolle olla koko ajan passattavana. Tosin, että tämä maha alkaa tuntua jo niin raskaalta, ettei tässä hirveästi jaksakaan tehdä suuria fyysisiä ponnistuksia.
Jospa tämä elämä tasaantuisi tästä, kunhan muutto on ohi. Olen suunnitellut keskittyväni lokakuun ajaksi graduun ja saavani sen palautuskuntoon marraskuun alkuun mennessä. Suunnitelma on aika realistinen, enkä (ihme kyllä) pahemmin stressaa (ainakaan vielä) työn valmistumisesta. Lääkäri oli sitä mieltä, että huolimatta opiskelujeni fyysisestä keveydestä, on parempi jäädä sairaslomalle marraskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti