Raskausaika on niin ihanata..

Ensi alkuun pikkasen purppausta. Jos joku vielä väittää, että raskausaika on yhtä onnea ja ihanuutta niin saa vaihtaa osia ja kokeilla, miltä tuntuu elämä tämän pallomahan kanssa. Vessassa saa rampata ihan koko ajan. En ymmärrä, mistä sitä pissittävää oikein riittää! Ois niin kiva, jos edes yöllä ei tarvitsisi viittä kuutta kertaa nousta ähkien sängystä ylös ja kampeutua vessaan. Ja ne yöt muutenkin! Hyvää asentoa ei löydy millään. Maha painaa ja joka paikkaan sattuu. Toissa yönä heräsin omaan huutooni, kun käänsin kylkeä ja nivusissa räjähti kipu. Että se niistä yöunista. Lepoa ja kunnon yöunia tässä nimenomaan tarvitsisi. 

Väsymys on välillä niin kokonaisvaltaista, että tuntuu, ettei saa muodostettua järkevää ajatusta. No, ei sen puoleen, että muistaisikaan mitään. Hyvä, jos muistaa olevansa raskaana. Tosin, että eihän se pääse unohtumaan, kun liikkuminen on niin raskasta ja vessaan pitää kuitenkin kohta päästä. Ja mikä siinä on, että jotkut ihmiset hehkuu raskauden aikana! En vaan minä, iho on kuin teini-ikäisellä. Tosin väsymys vanhentaa sitten mukavasti, ettei pääse muuten nuorentavaa vaikutusta syntymään noin muutoin. 

No joo, itse olen halunnut tulla raskaaksi ja olen hyvin onnellinen siitä, että onnistuimme. Odotan innolla pienokaisia ja iloitsen heidän liikkeidensä tuntemisesta. Mutta silti.. en allekirjoita raskausajan ihanuutta fyysisenä olomuotona. Ajatuksena hieno ja lopputulos erittäin toivottu. Onneksi sentään pahoinvointi on jäänyt jo taakse, on tässä muutenkin tätä urakkaa. 

Onni-Monsteri täytti vuoden syyskuun lopussa

Noh, muihin asioihin. Muutto takana ja uusi koti on kiva :) Muuttaminen itsessäänhän ei ollut kivaa, mutta onneksi rakkaat ihmiset olivat meidän apunamme. Kissat ovat kotiutuneet hyvin, vaikka muuttopäivä tuntui olevan aika helvettiä meidän pikku-Onnille. Onnia pelotti koko päivän ja se vapisi piilossa tuolla vessassa, kunnes päivä kääntyi iltaan. Muuttopäivän aamuna oli neuvola. Kaikki arvot kunnossa ja maha kasvaa silmissä. Neuvolantäti tuumasi, että yksösraskaudessahan kohdun korkeimman kohdan pitäisi olla näillä viikoilla navan kohdalla. Kyllä ollaan menty jo ajat sitten navasta yli ja reilusti. Pikkuiset mellastavat kyllä todella paljon ja ilohan se on havaita heidän liikkeet, nyt kun eivät vielä potki kylkiluita murskaksi ;)

Hain Kelan nettipalvelun kautta äitiysavustukset, lapsilisät ja äitiyspäivärahan. Jospa sitä saisi sitten päätökset nuista tarpeeksi ajoissa, kun ajoissa muistaa tehdä hakemukset. Kaksosista saamme kolme äitiysavustusta, joista päätimme ottaa yhden rahana ja kaksi äitiyspakkauksina. Nyt sitten jännityksellä odotellaan pakkausten saapumista :) Tosin, että vauvanvaatteita on valtava läjä tuolla kaapissa odottamassa pesua ja anopilla on kuulemma taas uusi laatikko vaatteita odottamassa, että haemme sen. Epäilisin, että vaatteista ei tule pulaa :)

Janne sai vihdoin tarpeeksi vapaata ensi vuorolistaan, joten pääsemme visiteeraamaan minun vanhempien luokse. Mulla on ollut niin iso ikävä vanhempiani. Jotenkin raskaus tuo tunteet vielä niin voimakkaasti pintaan, että se ikävä on vaan korostunut ja korostunut. Olen viimeksi nähnyt äitiä ja isää juhannuksena, joten onhan se heillekin kiva päästä näkemään minun vauvamasu. Pitäisi itse asiassa ottaakin kuvia masusta! Ensi viikolla taas ultra, jospa sitten selviäisi vauvojen sukupuolet. Jännityksellä odotamme :)

PS. Tätäkin blogia kirjoittaessa piti käydä välillä vessassa.. vessapaperin kulutus on aika reipasta.