Viime viikot on menneet lähinnä gradun kanssa painiskellessa ja vauvanvaatteita pestessä. Alkaa käydä hyllytila aika vähiin nuiden nuttujen kanssa. Luin monikkofoorumilta vinkin, että käytössä olevia vaatteita kannattaa säilyttää koreissa, joihin ne voi vaan nakata pesun jälkeen. Ajattelinkin ostaa jotkut kivat ja iloisen väriset korit tähän käyttöön. Eipä sitä varmasti siinä pahimpana vauvarumba-aikana huvitakaan viikkailla vaatteita nätisti kaappeihin, kun muutenkin meillä tahtoo jäädä pyykit lojumaan pyykkitelineille useammaksi päiväksi.
Graduprojekti etenee kyllä, mutta alkaa loppua motivaatio tehdä sitä hyvin. Todennäköisesti palautan aika raakileen, ja harmittelen sitten jälkeenpäin, mitä kaikkea olisi voinut vielä tehdä. Alkaa vaan olla niin, että vauvojen syntymisen vääjäämätön lähestyminen vie ajatukset ihan muualle kuin opiskeluun. Ei oikein jaksa motivoitua. Kandidaatin tutkinnon sain vihdoin ja viimein otettua ulos, kun viimeinenkin tentti meni lopulta läpi. Ei tuosta maisterista jää gradun palautuksen jälkeen paljoa suorittamatta, mutta harmittavasti jää kuitenkin jotain yksittäisiä tenttejä. Tosin maisterin paperit ei taida tehdä minusta sen parempaa kotiäitiä ;) Kerkeehän tuon tutkinnon viimeistellä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun elämä vauvojen kanssa antaa sen verran periksi.
Kävimme viime viikonloppuna vihdoin minun vanhempieni luona. Viime visiitistä olikin kertynyt aikaa: minä kävin juhannuksena ja Janne toukokuun alussa. Kiva oli kyllä nähdä äitiä ja isää. Kävimme äiteen kanssa kirppareilla ostamassa lisää vauvanvaatteita, nyt pystyi jo vähän hahmottamaan, mille tulee olemaan tarvetta, joten ei tullut niin summanmutikassa haalittua kaikkea epämääräistä. Meille kun on kertynyt isojakin kokoja jo ihan kiitettävästi, mutta ihan pienimpiä uupuu vielä. Äitiyspakkauksien pitäisi tulla parin viikon kuluessa ja niistäkin saa sitten jotain vaatteita. Pakkauksen toppahaalarit jäänee käyttämättä, kun lienevät tänä talvena vielä aivan liian isot tytöille ja seuraavana talvena sitten liian pienet. Jonkinlaiset toppapuvut on siis pimuille hankittava. Ostoslistalta löytyy niiden lisäksi ainakin hoitopöytä, toinen pinnasänky, pinnasänkyjen patjat ja turvakaukalot. Kaappitilan vähyyden vuoksi ehkä jonkinlainen kaappi tai lipasto olisi myös tarpeen. Tuttipullojen mikrosterilisoija on tilattu ja sähkökäyttöinen rintapumppu on harkinnassa. Haluaisin kyllä hankkia vaikka mitä kivaa, mutta pitänee vähän edes yrittää järjellä ajatella, että mitä tosiasiassa tarvitsee.
Yöt meinaa olla aika tuskaisia, kun vessassa pitää rampata ja sängystä nouseminen on aika hankalaa. Ilmeisesti kyseessä on liitoskivut. Välillä tuntuu, että jokin pistäisi puukolla nivuseen, kun yrittää kääntää kylkeä. Joinakin päivinä kivut hankaloittavat myös kävelyä, mutta yleensä ongelmaa tuottaa lähinnä istualleen laskeutuminen tai siitä nouseminen. Toivon kovasti, ettei kivut tästä ylly ja voi mahdollisimman kauan liikkua suht normaalisti.
Aika kaksijakoinen olo siinä mielessä, että toisaalta ei malta odottaa raskauden päättymistä ja vauvojen syntymistä, kun taas toisaalta on kauhuissaan siitä, että miten minä ja me pärjätään vauvojen kanssa. Miten me jaksetaan, miten me osataan? Kyllähän tässä on kerennyt miettiä, että olenkohan minä sittenkään valmis vanhemmuuteen ja onkohan tämä sittenkään hyvä juttu. Näistä negatiivisista ajatuksista seuraa sitten kauhea morkkis, että enhän minä nyt voi ajatella näin, kun vauvat on tulossa ja minun pitää vaan olla autuaan onnellinen. Vauvojen liikkeet välillä suorastaan tuntuvat syyttäviltä, että "et kyllä mamma ajattele tommosia, me ollaan jo täällä". Ja olenhan minä onnellinen, varmaankin onnellisempi kuin koskaan, mutta se ei estä sitä, että näitä ajatuksia tulee silloin tällöin.
Vauvat liikkuvat paljon. Minusta on ihana tuntea, kun he mylläävät tuolla mahassa. Liikkeet konkretisoivat tätä raskautta ja lähestyvää syntymää ihan eri tavalla kuin vaikkapa mahankasvu. En jotenkin vieläkään aina hahmota, miten iso maha minulla on ja sitten järkytyn, kun näen sen peilistä. Tästä tulee varmaankin aika valtava :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti