Kun tätä raskautta yritettiin kuitenkin pidemmän aikaa, ajattelin, että kyllä se stressaaminen sitten helpottaa, kunhan vaan raskaustesti näyttää positiivista. Enpä pahemmin olisi voinut erehtyä. Nythän tätä huolta ja pelkoa vasta riittääkin. Joka ainoa nipistely tms mahassa on varmasti merkki keskenmenosta tai jostakin muusta pahasta ja jos sitten kuitenkin on niin, ettei tule keskenmenoa niin tuulimuna se sitten on. Huoh.. Keskenmenon pelko on koko ajan läsnä ja en pääse millään eroon tästä alakuloisesta ja ahdistavasta tunteesta.
Lopetimme tupakoinnin muutama päivä sitten. Yllättävän kivuttomasti tämä on sujunut, vaikka toki vieroitusoireita ja pinnan kiristymistä on selvästi havaittavissa. Ensimmäisen tupakoimattomuuspäivän jälkeen alkoi tiputteluvuoto, joka tietysti on saanut meidät huolestumaan. Vuoto on erittäin vähäistä, lähinnä värjää kerran pari päivässä vessanpaperin hennon vaaleanpunaiseksi, mutta se kyllä riittää saamaan minut pois tolaltani ja tihuuttamaan itkua.
Tässä sekoamisen sivussa olen yrittänyt vääntää gradua, joka tällä hetkellä on noin puolessa välissä menossa. Raskaushuolet, tupakoinnin lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ja väsymys eivät kyllä yhtään auta kirjoitusprosessin edistymisessä. Alkuviikosta sain kuitenkin ohjaavalta professorilta erittäin positiivista palautetta työn tämän hetkisestä tilanteesta ja muutamia todella hyviä vinkkejä aiheen syventämiseksi, joten niiltä osin gradu sujuu mainiosti. Jos en tässä kriisiydy ihan lopullisesti tai ala kärsiä kauheasta pahoinvoinnista, gradun pitäisi olla valmis kesän jälkeen.
Ei ainakaan tämä odottava nainen ole hehkeimmillään alkuraskauden aikana ;) Jatkuva stressaaminen ei kyllä kovin hehkeäksi tee. Janne oli varmaan mielissään, kun lähti tänään iltavuoroon muutaman vapaapäivän jälkeen. Saa miesparka vapaata hermoheikosta vaimostaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti