Liekkö sitten hormoneista vai mistä johtuvaa, mutta kyllä on yhtä tunteiden myllerrystä ollut tämä viikko. Eilinen meni itkua vääntäessä, mutta onneksi tänään on ollut pikkasen iloisempi päivä. Taidetaan molemmat pelätä aika paljon mahdollista keskenmenoa tai muuta ongelmaa tämän vasta alkumetreillä olevan raskauden suhteen. Ensimmäinen neuvolakäynti on vasta juhannuksen jälkeen, mutta toivon kovasti, että siellä saisi hieman edes mielenrauhaa. Tuntuu, ettei hallitse omia tunteitaan ja ahdistus meinaa hyökyä päälle ajoittain.
Kissat mahtaa pitää minua tärähtäneenä, kun mielialani vaihtelevat itkusta raivoon. Alle vuoden ikäinen kissamme Onni oppi yllättävän nopeasti uuden säännön, ettei sänky ole kissojen nukkumapaikka. Vanhempi kissamme Hilma on aina ollut nopea oppimaan kieltoja. Tosin välillä tuntuu, että Hilma oikein uhallaan tekee kaikkea kiellettyä, jotta saisi huomiota. Tänään olen löytänyt Onnin jo useampaan otteeseen meidän sängystä loikoilemasta. Sydän särkyy, kun toinen niin kovasti haluaisi viereen pötköttelemään. Onni nostaa etutassut sängyn reunalle ja katsoa tapittaa minua silmiin, jotta voisko hän sittenkin tulla viekkuun. Snif.. Janne on yövuorossa ja enhän minä osaa nukkua yksin. Nyt tekisi erityisen paljon mieli antaa periksi Onnille ja antaa sen tulla viereen kehräämään. Pitäisi käyttää vissiin tämä valvomisaika hyödykseen ja lukea tenttiin tai työstää gradua, mutta tuntuu, ettei jaksa. On hyvin väsynyt olo, mutta ei nukuta.
Tupakoimattomuus jatkuu. Välillä tuntuu, että antaa olla, nyt meen röökille. Mutta onneksi olen saanut sinniteltyä niin, etten ole sortunut kertaakaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän sortuvani useamminkin, jos kerran erehdyn antamaan itselleni luvan polttaa. Parempi siis pysyä erossa kokonaan tupakasta. Sitä paitsi, tässä on kuitenkin tarkoitus lopettaa KOKONAAN, ei vain raskauden ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti