Muuttosuunnitelmia ja sokerirasitus

Saimme asuntotarjouksen, kävimme katsomassa asuntoa ja päätimme vuokrata sen. Niinpä edessä on muuttopuuhat syyskuun lopussa. Ongelmia tietysti tuottaa se, etten itse pysty osallistumaan muuttoon konkreettisesti. Vauvamasu alkaa olla aika valtava kuukauden päästä ja kaksoisraskauteen liittyy niin voimakkaasti riski ennenaikaisesta synnytyksestä, joten riskejä ei passaa ottaa. Ei siis kantohommia tälle mammalle. Sinänsä voisi itsekkäästi iloita, että pääsenpähän siitä kurimuksesta, mutta minusta tuntuu lähinnä typerältä teettää omat työnsä muilla ja vedota raskauteen. Toivottavasti saamme paljon apuvoimia muuttoon, ettei se käy liian raskaaksi kenellekään.

Uusi asunto on todella hyvä. Pääsemme ensimmäiseen kerrokseen nykyisestä kolmannesta. Se helpottaa kummasti elämää vauvojen kanssa. Saamme myös lisää neliöitä, tosin kyllä nämä nykyisetkin olisivat meille riittäneet. Uudessa asunnossa pohjaratkaisu on paljon järkevämpi ja neliöt tehokkaammassa käytössä. Ainuita ongelmia lienee kaappitilan vähyys, mutta sama ongelma on nykyisessäkin asunnossa. 

Uudesta asunnosta innostuneena ostin jo keittiön ikkunaan raidallisen kappaverhon ja olohuoneeseen pitkät vaaleat verhot. Haaveissa olisi vielä uusi matto olohuoneeseen, uudet ruokapöydän tuolit ja uusi tv-taso. Niin ja tietysti vauvoille monta monituista juttua :) Vauvoille on nyt tullut hankittua aika paljon vaatteita. Rakas anoppi lahjoitti meille ison laatikollisen vaatteita ja ensimmäiset tuttipullot. Hankimme käytettyinä kaksosten rattaat, joihin pitää vielä etsiä sopivat kantokopat vaunuaikaa varten. 

Kävin eilen sokerirasituksessa. Kamala kokemus väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi. 12 tunnin paasto ei oikein tuntunut hyvältä, koska raskauden aikana minun on ollut pakko syödä säännöllisesti välttääkseni pahoinvointia. Yleensä minun on syötävä heti herättyäni tai olo on kamala, joten aamu sokerirasituksessa oli yhtä tuskaa. Koko rasituksen ajan mietin vain ruokaa :) :)

Jannen kokkailuja eli couscouskanasalaattia

Hommahan toimii niin, että heti otetaan paastoverinäyte ja sitten juodaan sokerilitkua. Tunnin kuluttua otetaan uusi verinäyte ja tunti siitä vielä viimeinen näyte. Koko aikana ei suositella liikkumista, joten nökötin kiltisti näytteenottokeskuksessa pari tuntia. Onneksi Janne lähti seuraksi niin aika kului paremmin. Tulokset sain jo tänään ja ihmetyksekseni kaikki on ok eli minulla ei ole raskausajan diabetestä. Olin aika varma, että saan raskausdiabeteksen, koska minulla on riskitekijöinä ylipaino ja diabetestä suvussa.

Tuleva iskä ei keksi otsikkoa tähän...

Moikka taas blogin lukijoille!

Paljon on taas tapahtunut edellisestä blogikirjoituksestani, onhan tosin aikaakin vierähtänyt.

Hääpäivä, kolmekymppiset, ultria, uusi työsopimus, vauvahankintoja...

Tänään vierailimme äitini ja isäni luona Polvijärvellä. Äippä olikin innostunut haalimaan vauvanvaatteita ja tuttipulloja reilumman satsin. Hyvä juttu että siskoni omistaa kirpparin. Illalla sitten lajiteltiin vaatteita koon mukaan pinoihin ja pussitettiin niitä pesua varten.

Samalla mukaan tarttui jo aiemmin varatut vaunut/rattaat jotka saimmekin lähes ilmaiseksi. Brion rattaat, hyväkuntoiset ja jämäkät... painavat kylläkin olivat, ja muutama kirosana raikui rappukäytävässä kun kannoin ne kolmanteen kerrokseen. Paino ei kyllä niin haittaa, mutta noista joka suuntaan taipuvista vaunuista on vaikea saada otetta.

Asuntoyhtiöömme olemme kyllä laittaneet hakemuksen että pääsisimme hissitaloon tai ensimmäiseen kerrokseen.

Olen kuunnellut melkein joka ilta maha-asukeiden liikkeitä ja ääniä ihan paljaalla korvalla. Toiset sydänäänet löydän helposti ja toisetkin ainakin luulen välillä kuulevani. Vaikeapa niitä toisia on kuullakaan, kun viimeksi ei doppler-laite niitä kuullut ja minulla on toisessakin korvassa normaalia kehnompi kuulo.

Ajattelin kylläkin rakennella kuuntelulaitteen, että Heidikin saisi kuunnella. Voi tulla melko erikoinen laite, mutta minkäs sille mahtaa että olen joskus kouluttautunut inssiksi... voi voi...

Sitten hieman omista tuntemuksistani.

Jotenkin tuo ensimmäisen ultran jälkeinen hullunmylly on laantunut ja olen ainakin itse päässyt keskittymään pikkuisen normaaliinkin elämään. ...siis pikkuisen, ihan pikkiriikkisen pikkuisen.

Huolestuttaa että miten pärjään pienokaisten kanssa, en ymmärrä vauvoista oikeastaan muuta kuin että ne syö ja kakkii. Vanhemmat joita olen nähnyt ovat niin sinut lastenhoidon kanssa, ovatkohan he olleet joskus tunareita? Eivät kai, kaikki ovat varmasti olleet luontaisia vanhempia, minä en. Miten opin huolehtimaan, miten kukaan jaksaa kädestä pitäen opettaa kun työtä muutenkin riittää. Onneksi on sentään isyysloma ja luultavasti käsipari apuna (anoppi), nyt olen (yllättäen) :p anopin vierailusta ihan tyytyväinen.

Tulevia juttuja, 15.9 on rakenneultra, jossa mahdollisesti selviää sukupuolet... tosin saimmehan sen jo "selville" jonkinlaisella vanhankansan neula ja lanka testillä. Tyttö ja poika on siis tämän testin mukaan tulossa, katsotaan pitääkö paikkaansa.

Ajattelin aloittaa harrastuksen, tosin tulin järkiini ja totesin ettei nytkään ole oikein aikaa harrastaa mitään, niin miten sitten myöhemmin. Noh, huomenna uimaan ja salille, selkä alkaakin olla jo yhtä puuta... odotan innolla, mahtaa paikat kipeytyä.

Tulevia juttuja on myös seuraava blogikirjoitus, edellisestäkin ehti aikaa kulua.

Rakkaalleni haluan vielä sanoa että vaikka se mahan kasvu ihmetyttää, niin olet oikeasti päivä päivältä kauniimpi.

Hääpäivä

Eilen sunnuntaina meillä olikin sitten ensimmäinen hääpäivä, eli nyt on vuosi takana avioliiton autuutta ;) Mennyt vuosi on ollut varsin yllätyksellinen ja kaikin puolin ihana. Oman mausteensa vuoteen antaa kaksosyllätys :) Tuntuu aika huimalta, että vauvojen syntyessä perheemme koko tuplaantuu kerralla kahdesta neljään.

Ylämäessä tönin sua eteenpäin,

Alamäessä vauhtias jarrutan.

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,

Opin enemmän: opin sinut.

------------

Yksi lysti muulle, nyt kun kaksi on perhe.

Siirto siitä mihin vain on mahtava erhe.

Ja yhden väitteen vielä laulaa tanssitaidoton:

Alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on.

----

Jarkko Martikainen: Valssi tanssitaidottomille

(meidän häävalssi)

Minusta tuntuu, että meidän suhde vahvistuu koko ajan. Toki kaksosten tulo muuttaa elämän kokonaan ja tuo ihan uudenlaisia haasteita myös parisuhteeseen. Lähinnä pelottaa se, että miten sitä väsyneenä jaksaa huomioida toista ja hoitaa parisuhdetta. Tiedän, että väsyneenä osaan olla aika kamala toista kohtaan.

Paluu tylsään arkeen: kävin tänään tentissä, ja vaikka se ei nyt mitenkään erikoisen hyvin mennyt, uskoisin, että kyllä sieltä opintopisteitä tulee. Nyt oiskin aika keskittyä graduun, mutta onneksi Jannella on tässä pari päivää vapaata ja enhän minä millään voi toisen vapaapäivien aikana opiskella ;) Jotenkin ei nyt saa laitettua opiskeluja etusijalle ja kiirehdittyä valmistumista. Ajatukset pyörii raskaudessa ja vanhemmuuteen valmistautumisessa. Maisterin paperit ei yhtäkkiä tunnukaan enää niin tärkeiltä. On alkanut ilmeisesti tärkeysjärjestys muuttua.

Voisin nukkua vaikka kuinka paljon ja alan vähitellen tulla sujuiksi sen kanssa, että monta kertaa yössä pitää herätä käymään vessassa. Outoja mielitekoja ei ole tullut, mutta kaikki ruoka ei maistu.

Sadepäivä

Masu tuntuu kasvavan päivä päivältä. Alkaa hirvittää, että miten iso tästä lopulta oikein tulee. Ilmeisesti rv:lla 26 kaksosraskaudessa masu on samankokoinen kuin yksösraskaudessa viimeisillään. Ja siitähän on matkaa vielä vaikka kuinka paljon, jos pienokaiset malttavat pysyä masuasukkeina täysiaikaisuuteen asti. Alla olevassa kuvassa ensimmäiset hankkimani varsinaiset äitiyshousut, jotka ovat kyllä varsin mukavat päällä.

Kaksio rv 16+1

Pahoinvointi ei ole loppunut kokonaan, siitä taisi tulla aamupahoinvointia. Tai no, heräämisen jälkeistä pahoinvointia. Iskee nimittäin myös päiväunien jälkeen. Väilillä tuntuu, että on ihan hukassa tämän raskauden ja äitiyteen valmistautumisen kanssa. Paniikkia siitä, miten jaksaa ja osaa. Toisaalta, onhan nuo muutkin pärjänneet, niin miksi emme me. Jotenkin vaan tuntuisi ehkä helpommalta yksösraskaus ensimmäisenä raskautena, vaikka en kyllä missään nimessä haluaisi luopua kummastakaan pienokaisesta.

Vettä sataa ropisee ja suunnittellut ulkoilut jää kyllä välistä tältä päivältä. Tarkoituksena oli käydä pyörälenkillä ja illalla naapurin koiruuksien kanssa metsässä kävelemässä. Kävinkin sitten autolla kaupungilla ostamassa Jannelle hääpäivälahjan, jota en tietenkään malttanut olla antamatta heti :) Muru sai uuden puhelimen ja taisi olla aika tyytyväinen.

Kansalaisopistolla on tarjolla raskaana oleville tarkoitettua mammajumppaa ja mammajoogan viikonloppukurssi. Ilmoittauduin molempiin, sillä eivät olleet niin tyyriitä, että jäisi hirveästi harmittamaan, vaikkei pääsisikään osallistumaan esim. vuodelepomääräyksen vuoksi. Pitää yrittää satsata liikuntaan niin kauan kuin vielä voi. 

Uusi lukuvuosi alkaa

Elokuu ja koulut alkavat. Itse aloitin syksyn kuittaamalla sivuainekandisemmasta opintopisteet ja kiitettävän arvosanan. Varsin mukava aloitus syksylle :) Maanantaina olisi sitten edessä ensimmäinen tentti, pikkasen tuntuisi olevan motivaatio-ongelma lukemisen suhteen, mutta eiköhän tämä tästä. Välillä tuntuu, että haluaisin vain nukkua ja levätä.

Kissanpäivät. Onni ottaa rennosti.

Varovasti uskallan sanoa, että olo on fyysisestikin ehkä paranemaan päin. Hieman pelottaa sanoa noin, josko kuitenkin joku päivä pahoinvointi taas yllättääkin, mutta toivotaan parasta. Viime perjantaina kävimme neuvolassa ja saimme ensimmäistä kertaa tavata meidän vakituisen neuvolatätimme kesälomien jälkeen. Hän oli todella mukava ja huomioi myös Jannen. Toisen pienokaisen sydänääniä ei meinattu löytää, kun on sen verran piilossa, mutta lopulta neuvolatäti kaivoi esille jonkun erittäin vanhan ultraäänilaitteen, jonka avulla totesi sitten pienokaisten molempien olevan ihan kunnossa. Kohtu vastaa nyt kooltaan yksösraskauden viikkoja 20, ja kyllähän tuon mahan kasvun huomaa itsekin, vaikka muuten paino on pudonnut. Farkkuja on turha yrittääkään tunkea päällensä.

Hiukan jännittää, että miten tiukille menee valmistumisen kanssa. Periaatteessa minun pitäisi keretä tehdä opinnot loppuun ja saada maisterin paperit ennen äitiyslomaa, mutta tämä kaksosraskaus voi laittaa suunnitelmat uusiksi. Ilmeisesti suositellaan sairaslomalla jäämistä noin viikolla 26. Ennenaikaisen synnytyksen riski on suurempi ja voi olla mahdollista, että määrätään vuodelepoon. Pitää vaan toivoa, että kaikki menee hyvin ja saan opinnot valmiiksi. Gradukin odottelee tekijäänsä :) Se on hyvällä mallilla ja ei siinä kauaa menisi, kun väsäisi valmiiksi. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tiedä, mistä jatkaisi työstämistä, eikä oikein kiinnostaisikaan. Olen aika kyllästynyt koko aiheeseen.

P.S. Sunnuntaina 1-vuotishääpäivä :) Janne tosin on sunnuntaina töissä, joten juhlimme hääpäivää jo lauantaina.

Panikointia

Viikonloppu oli aika kamala. Minulla oli pahoinvointia, päänsärkyä ja vatsakipuja. Ajattelin kivuista, että kyseessä on jotain normaaleja kasvukipuja. Eilen kuitenkin arvelin varmistaa, että se nyt ihan normaalia. Kyseessä on kaksosraskaus, jota aina korostetaan riskiraskaudeksi. Niinpä soitin omalle neuvolatätilleni ja kysyin asiasta. Täti alkoi panikoida, josko kyseessä ovat ennenaikaiset supistukset ja lupasi hankkia minulle tutkimusajan. Tämä panikointi tietysti tarttui ja itkeskelin pitkin päivää pienokaisten kohtaloa. Lopulta keskussairaalasta soitettiin ja kerrottiin, että olen saanut ajan seuraavalle päivälle ultraäänitutkimukseen.

Eilinen meni siis hyvin huolestuneissa tunnelmissa ja tänä aamuna jännittyneinä suuntasimme äitiyspoliklinikalle. Kyseessä oli ensimmäinen käyntimme, joten samalla saimme vilkaisun tulevaan synnytyssairaalaamme. Onneksi Janne pääsi mukaani ennen iltavuoroon lähtöään. Edelliset ultrakäyntimme olivat erittäin mukavia kaupungin terveyskeskusten keskitetyssä ultrassa Siilaisilla. Nyt saatiin sitten erilainen kokemus. Tutkimukseen osallistui lääkäri ja hoitaja. Lääkäri oli erittäin tyly. Hän teki tutkimuksen sekä alateitse että vatsan päältä. Alateitse tehty ultraus sattui, sillä lääkäri oli kovaotteinen ja ei tainnut laittaa tarpeeksi liukastetta. Minä en nähnyt mitään kuvaa pienokaisista, isälle sentään oli näyttö. Lääkäri ei tutkiessaan kommentoinut mitään ja tämä lisäsi pahaa mieltäni. Minua itketti koko ajan. 

Tutkimuksen jälkeen lääkäri vaivautui tylysti kertomaan, että kaikki on kunnossa ja pienokaiset normaalisti kasvaneet. Suuri helpotus! Istukka on kohdun etuseinämässä ja B-mitta oli 28 mm molemmilla. Googletin tämän B-mitan kotiuduttuani ja kyseessä on ilmeisesti mitta vauvan päästä (korvasta korvaan). Kivut ilmeisesti johtuvat kohdun kasvusta ja tämä on normaalia. Kohdun ylin kohta noin navan kohdalla.

Sitten olikin edessä saarnaa siitä, että miten minulla on ylipainoa. Kyllähän sitä on, en sitä kiellä, ja kyllähän se lisää riskejä, mutta tällä hetkellä en voi ruveta laihduttamaan, joten tämä raskaus on nyt vaan elettävä ylipainon kanssa. Lääkärin melkein kaikkiin lauseisiin liittyi toteamus minun ylipainosta ja kyllähän se suoraan sanottuna alkoi jo vituttaa. Tottakai ylipainosta ja siihen liittyvistä ongelmista pitää puhuakin, mutta sen voi tehdä asiallisesti, eikä siitä tarvitse jäädä jankuttamaan.

Painoni on pudonnut ensimmäisestä neuvolasta 5 kg ja Janne halusikin sitten kysyä tästä lääkäriltä. Saapi kuulemma laihtua, kun on tuota vararavintoa olemassa. Omasta mielestäni hyvä, että paino on pudonnut, koska sitä varmasti tulee vielä paaaljon lisää raskauden edetessä :) Laihdutusta voidaan miettiä sitten raskauden jälkeen. Voi olla, että kaksosten kanssa puuhailu edesauttaa kilojen karisemista :)

No, mutta pääasia on, että kaikki hyvin. Perjantaina onkin sitten neuvola-aika ja pääsemme molemmat osallistumaan.

Janne 30v

Lämpimät onnittelut muruselleni!

Parempi puoliskoni täyttää tänään pyöreitä vuosia :) Kohta saadaan vieraita ja syödään kakkua. Aika paljon rauhallisemmissa merkeissä vietetään näitä 30v-synttäreitä verrattuna omiini. Minähän olen tämmönen puuma, kun otin nuoremman miehen. Pitää mielen virkeänä ;) (no, ei sitä ikäeroa ole kuin 1,5 vuotta)

Pienokaiset A ja B

Jannella pari vapaapäivää :) Luksusta! Tänään taitaa olla ohjelmassa huomisten kahvittelujen tarjoilun hankkimista. En usko, että itse mitään saadaan leivottua. Olotila on taas mitä on.

Suunnittelin eilen syksyn opintoja ja ehdotin Jannelle jos hän pitäisi lomaa syyskuun puolessa välissä. Pääsisi käymään minun vanhempien luona ja myöhästyneesti onnittelemassa kummilapsia. Inhottavaa, kun ei oikein pääse Jannen vuorotyön takia käymään kotikonnuilla ja toisaalta ei tällä hetkellä jaksakaan sitten parin päivän pikareissua tehdä. Mukavampi olisi, ettei tarvitsisi kiirehtiä paikasta toiseen. Kun ei voi etukäteen yhtään tietää, että millainen olotila milloinkin on.

Laitanpas tähän nyt kuvan pienokaisista. Eihän se kovin selkeä ole, mutta tässä kuvassa on molemmat. Hienosti ihan itse tein "kuvankäsittelyä" ja sain sutrattua henkilötiedot pois näkyvistä ;)

Keskellä näkyy lapsivesipussien raja, eli selkeästi omat pussit.

Luin jostain, että kaksossikiöt nimetään siten, että alempi on A ja ylempi B. Meidän ensimmäisessä ultrassa neuvolatäti nimesi kuitenkin pienokaiset toisinpäin. Hassua, miten nopsaan nämä kaverit ja kohtu kasvavat. Jouduimme, tai oikeastaan saimme, käydä jo toisenkin kerran ultraäänitutkimuksessa, kun täti ei ensimmäisellä kerralla kerennyt tutkia kaikkea kaksosyllätyksen vuoksi. Muutamassa päivässä pikkuset olivat kasvaneet ja kohtu siirtynyt ylemmäksi. Naperot olivat molemmat normaalisti kehittyneet ja kummallakaan ei ollut ongelmia niskaturvotuksen kanssa.

Toksoplasmoositestin tulokset osoittivat, ettei minulla ole ollut ko. tautia. Kyseessähän on sairaus, joka voi tarttua kissoista tai infektoituneesta lihasta. Harvemmin kuitenkaan sisäkissoista, sillä ilmeisesti kissojen pitäisi syödä hiiriä tms saadakseen itse elimistöön tuon pöpön. Terveelle ihmiselle pöpöstä ei ole haittaa, eikä sen saamista välttämättä edes huomaa. Toisin on sikiön kohdalla; pöpö voi olla vaarallinen sikiölle ja aiheuttaa elinvaurioita. Siispä raskaana ollessa on syytä välttää kissankakkojen siivousta ja raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa. Mikäli pöpön on sairastanut aikaisemmin, sille tulee immuuniksi.

Syksy tulee

Huomenna tulee täyteen 14 raskausviikkoa. Olotilat on olleet välillä aika vaikeat. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi hellittää, mutta ei siitä näköjään vielä eroon pääse. Mietin, että oispa kiva, jos ruoka ei ällöttäisi ja syöminen ei olisi itsensä pakottamista.  Epäilen, että pahoinvointia pahentaa väsymys. En oikein ole saanut nukuttua, vaikka viime viikolla saimme uuden sängynkin. Ja uudet sohvat.

Uudet sohvat ovat ainakin Hilmalle ja Onnille mieleiset

Kaksosyllätys ultrassa laittoi suunnitelmat uusiksi. Sain hakemani osa-aikaisen sosiaaliohjaajan viran, mutta en ottanut sitä vastaan. Se olisi ollut määräaikainen vuoden loppuun ja olisin joutunut jäämään sairaslomalle muutaman kuukauden kuluttua, joten tuntui paremmalta idealta keskittyä pelkästään opiskeluun. Josta siitäkin saattaa tulla aika rankkaa. Gradu on edelleen kesken, sivuainekandi on onneksi viimeistelyä vaille valmis. Muutamia tenttejä ja pari seminaaria olisi syksyn ohjelmassa gradun lisäksi. Saa nähdä, miten kauaksi valmistumisesta jäädään ennen äityislomaa. En pidä kovinkaan realistisena, että saisin kaikkea puuttuvaa valmiiksi syksyn aikana. Masuasukkien pitää kuitenkin olla etusijalla :)

Masuasukit ovat omissa lapsivesipusseissaan ja heillä ilmeisesti on omat istukat, jotka ovat kasvaneet yhteen. Näin ollen kyseessä on kaksosraskaus turvallisimmista päästä, vaikka monikkoraskaus onkin aina riskiraskaus. Ilmeisesti pienokaiset eivät myöskään ole identtisiä, vaan sieltä voi olla tulossa vaikka sekä tyttö ja poika. Tiedämme enemmän rakenneultran jälkeen, kutsu Tikkamäelle Pohjois-Karjalan keskussairaalaan tuli jo ja aika on varattuna syyskuun puoliväliin. Positiivista kaksosraskaudessa on se, että raskauden edistymistä ja pienokaisten kehittymistä seurataan tarkemmin kuin normaalissa raskaudessa.

Kaksoset tosiaan olivat erittäin suuri yllätys. Olemme hyvin onnellisia molemmista pienokaisista, vaikka samalla myös kauhistuttaa, että mitenkä me pärjätään pienokaisten kanssa. Olimme suunnitelleet, että haluaisimme yhden tai korkeintaan kaksi lasta, joten meidän lastenteko jäänee sitten tähän raskauteen. Mikä sinänsä tuntuu hyvältä ajatukselta tämän pahoinvoinnin keskellä :) Taipuvuus monikkoraskauteen periytyy äidin puolelta, ja minun suvussa monikkoja ei ole. Jannen 4-vuotiaat siskontytöt ovat kaksoset, mutta he ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoitojen kautta. Meidän molempien vanhemmat ovat hyvin iloisia ja onnellisia tulevista lapsukaisista, vaikkakin minun äitini taitaa samalla olla kauhuissaan :) Jannen vanhemmilla ja siskolla on kokemusta kaksosten hoidosta ja vauva-ajasta, mikä on todella hyvä. Kaikki tuki tulee olemaan tarpeen!

Torstaina juhlimme Jannen 30v-syntymäpäiviä kahvittelun merkeissä. Alunperin suunnittelin leipovani vaikka mitä tarjolle, mutta taitaa olla, että turvaudutaan kaupan antimiin. Ei oikein näissä olotiloissa leivontahommat houkuttele. Janne sai viime viikolla etukäteen jo yhden synttärilahjan, kun ystävämme Heidi kävi siivoamassa koko huushollin. Erittäin hyvä lahja tähän tilanteeseen :) Vielä pari päivää pitäisi pystyä olemaan paljastamatta Jannelle omaa lahjaani. Olen aika huono pitämään tämmösiä salaisuuksia ja oikein kihelmöi, että pitäisi päästä kertomaan toiselle lahjasta :)