Hääpäivä

Eilen sunnuntaina meillä olikin sitten ensimmäinen hääpäivä, eli nyt on vuosi takana avioliiton autuutta ;) Mennyt vuosi on ollut varsin yllätyksellinen ja kaikin puolin ihana. Oman mausteensa vuoteen antaa kaksosyllätys :) Tuntuu aika huimalta, että vauvojen syntyessä perheemme koko tuplaantuu kerralla kahdesta neljään.

Ylämäessä tönin sua eteenpäin,

Alamäessä vauhtias jarrutan.

Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut,

Opin enemmän: opin sinut.

------------

Yksi lysti muulle, nyt kun kaksi on perhe.

Siirto siitä mihin vain on mahtava erhe.

Ja yhden väitteen vielä laulaa tanssitaidoton:

Alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on.

----

Jarkko Martikainen: Valssi tanssitaidottomille

(meidän häävalssi)

Minusta tuntuu, että meidän suhde vahvistuu koko ajan. Toki kaksosten tulo muuttaa elämän kokonaan ja tuo ihan uudenlaisia haasteita myös parisuhteeseen. Lähinnä pelottaa se, että miten sitä väsyneenä jaksaa huomioida toista ja hoitaa parisuhdetta. Tiedän, että väsyneenä osaan olla aika kamala toista kohtaan.

Paluu tylsään arkeen: kävin tänään tentissä, ja vaikka se ei nyt mitenkään erikoisen hyvin mennyt, uskoisin, että kyllä sieltä opintopisteitä tulee. Nyt oiskin aika keskittyä graduun, mutta onneksi Jannella on tässä pari päivää vapaata ja enhän minä millään voi toisen vapaapäivien aikana opiskella ;) Jotenkin ei nyt saa laitettua opiskeluja etusijalle ja kiirehdittyä valmistumista. Ajatukset pyörii raskaudessa ja vanhemmuuteen valmistautumisessa. Maisterin paperit ei yhtäkkiä tunnukaan enää niin tärkeiltä. On alkanut ilmeisesti tärkeysjärjestys muuttua.

Voisin nukkua vaikka kuinka paljon ja alan vähitellen tulla sujuiksi sen kanssa, että monta kertaa yössä pitää herätä käymään vessassa. Outoja mielitekoja ei ole tullut, mutta kaikki ruoka ei maistu.