Huomenna tulee täyteen 14 raskausviikkoa. Olotilat on olleet välillä aika vaikeat. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi hellittää, mutta ei siitä näköjään vielä eroon pääse. Mietin, että oispa kiva, jos ruoka ei ällöttäisi ja syöminen ei olisi itsensä pakottamista. Epäilen, että pahoinvointia pahentaa väsymys. En oikein ole saanut nukuttua, vaikka viime viikolla saimme uuden sängynkin. Ja uudet sohvat.
Uudet sohvat ovat ainakin Hilmalle ja Onnille mieleiset
Kaksosyllätys ultrassa laittoi suunnitelmat uusiksi. Sain hakemani osa-aikaisen sosiaaliohjaajan viran, mutta en ottanut sitä vastaan. Se olisi ollut määräaikainen vuoden loppuun ja olisin joutunut jäämään sairaslomalle muutaman kuukauden kuluttua, joten tuntui paremmalta idealta keskittyä pelkästään opiskeluun. Josta siitäkin saattaa tulla aika rankkaa. Gradu on edelleen kesken, sivuainekandi on onneksi viimeistelyä vaille valmis. Muutamia tenttejä ja pari seminaaria olisi syksyn ohjelmassa gradun lisäksi. Saa nähdä, miten kauaksi valmistumisesta jäädään ennen äityislomaa. En pidä kovinkaan realistisena, että saisin kaikkea puuttuvaa valmiiksi syksyn aikana. Masuasukkien pitää kuitenkin olla etusijalla :)
Masuasukit ovat omissa lapsivesipusseissaan ja heillä ilmeisesti on omat istukat, jotka ovat kasvaneet yhteen. Näin ollen kyseessä on kaksosraskaus turvallisimmista päästä, vaikka monikkoraskaus onkin aina riskiraskaus. Ilmeisesti pienokaiset eivät myöskään ole identtisiä, vaan sieltä voi olla tulossa vaikka sekä tyttö ja poika. Tiedämme enemmän rakenneultran jälkeen, kutsu Tikkamäelle Pohjois-Karjalan keskussairaalaan tuli jo ja aika on varattuna syyskuun puoliväliin. Positiivista kaksosraskaudessa on se, että raskauden edistymistä ja pienokaisten kehittymistä seurataan tarkemmin kuin normaalissa raskaudessa.
Kaksoset tosiaan olivat erittäin suuri yllätys. Olemme hyvin onnellisia molemmista pienokaisista, vaikka samalla myös kauhistuttaa, että mitenkä me pärjätään pienokaisten kanssa. Olimme suunnitelleet, että haluaisimme yhden tai korkeintaan kaksi lasta, joten meidän lastenteko jäänee sitten tähän raskauteen. Mikä sinänsä tuntuu hyvältä ajatukselta tämän pahoinvoinnin keskellä :) Taipuvuus monikkoraskauteen periytyy äidin puolelta, ja minun suvussa monikkoja ei ole. Jannen 4-vuotiaat siskontytöt ovat kaksoset, mutta he ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoitojen kautta. Meidän molempien vanhemmat ovat hyvin iloisia ja onnellisia tulevista lapsukaisista, vaikkakin minun äitini taitaa samalla olla kauhuissaan :) Jannen vanhemmilla ja siskolla on kokemusta kaksosten hoidosta ja vauva-ajasta, mikä on todella hyvä. Kaikki tuki tulee olemaan tarpeen!
Torstaina juhlimme Jannen 30v-syntymäpäiviä kahvittelun merkeissä. Alunperin suunnittelin leipovani vaikka mitä tarjolle, mutta taitaa olla, että turvaudutaan kaupan antimiin. Ei oikein näissä olotiloissa leivontahommat houkuttele. Janne sai viime viikolla etukäteen jo yhden synttärilahjan, kun ystävämme Heidi kävi siivoamassa koko huushollin. Erittäin hyvä lahja tähän tilanteeseen :) Vielä pari päivää pitäisi pystyä olemaan paljastamatta Jannelle omaa lahjaani. Olen aika huono pitämään tämmösiä salaisuuksia ja oikein kihelmöi, että pitäisi päästä kertomaan toiselle lahjasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti