Tällä viikolla koimme huumaavia onnenhetkiä, kun raskaustesti näytti viimeinkin kahta viivaa. Kun se kauan odotettu hetki koitti, taisimme molemmat olla aika mykistyneitä :) Halusimme aloittaa tämän raskauden kunniaksi kirjoittamaan blogia, jossa voimme molemmat jakaa raskauden aikaisia tuntemuksiamme omista näkökulmistamme.
Minulla oli tarkoitus tehdä raskaustesti vasta nyt viikonloppuna, mutta keskiviikkoaamuna heräsin aivan liian aikaisin kauheaan vessahätään ja ajattelin, että nyt kyllä pissin siihen tikkuun olipa se liian aikaista tai ei. Olin jo vähän epäillyt, että plussaa sieltä voisi tulla, koska olin tuntenut outoja tuntemuksia noin viikon verran. En siltikään uskaltanut ajatella sitä todeksi ja niinpä olin hyvin yllättynyt positiivisesti tuloksesta. Ryntäsin välittömästi herättelemään Jannea ja sen jälkeen googlettamaan, että milloin tässä kaupungissa aukeaa ensimmäinen apteekki. Kahdeksan maissa aamulla me yleensä hyvin aamu-uniset ihmiset istuimmekin autossa apteekin edessä odottaen apteekin aukeamista. Varmistustestejä piti tehdä pari kappaletta ennen kuin uskalsimme uskoa uutista todeksi. Onneksi Jannella oli sopivasti pari päivää vapaata, että saimme fiilistellä asialla yhdessä.
Olemme enemmän tai vähemmän ahkerasti yrittäneet lasta viime elokuisista häistämme asti. Siispä jossakin sisuksissa oli jo alkanut itää ajatus siitä, että meissä on jotain vikaa ja tutkimuksiin on kohta puoliin suunnattava. Siksipä positiivinen testitulos oli suuri helpotus, huolimatta siitä, että raskaus on vielä näin alussa ja keskenmenon riski on aina olemassa. Nyt olemmekin sitten molemmat peloissamme ja jännityneinä siitä, että kestääkö tämä raskaus ja pysyykö meidän vauvanalkumme tuolla tarpeeksi kauan.
Tämän hetkiset raskausoireet: mielialan vaihtelut (etenkin herkkyys), jatkuva vessahätä, väsymys ja pahoinvointi (ei oksentelua), joka iskee etenkin, jos unohtaa syödä tarpeeksi usein.
Työnimeksi pienokaiselle annettiin PikkuNuu :)
