Daisypath Anniversary tickers Lilypie First Birthday tickers

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kaksoset!

Tässäpä taas pitkästä aikaa.
Olisi aikamoista vähättelyä sanoa ensimmäistä ultraa tuplayllätykseksi, oli sen verran sanoinkuvaamaton reissu.
Ensinnäkin ensimmäinen uuden elämän näkeminen oli aivan upea kokemus ja että kaksoset! Olin aivan huuli pyöreänä ja silmät kosteina. Ehdottomasti tähän mennessä elämäni onnellisin hetki. Tosin välillä kävi mielessä että mihin piilokameraan tässä on joutunut, koska eihän tällaista voi meille tapahtua.
Pienokaiset olivat hyvin liikunnallista sorttia ja tällä ultrahoitajalla meni aikataulut kokonaan sekaisin mittaustensa kanssa. Kaikki näyttää kuitenkin onneksi olevan hyvin näin ensisilmäyksellä.
Oli mahtava hetki kun hoitaja tuskaili kun ylempi ei halunnut poseerata ultralaitteelle, mutta kun silitin hieman Heidin vatsaa niin pikkuinen kääntyi kiltisti sopivaan asentoon.

Noh, tulevaisuus pelottaa tietenkin. Uskon kyllä että selviämme arjesta jotenkin, vaikka todella vaikeaa se varmasti tulee olemaan. Eniten tällä hetkellä pelottaa että meneekö raskausaika ja erityisesti synnytys hyvin.
En kyllä valita!

Ei ole tosiaan blogia tullut kirjoiteltua liikaa saatikka kotitöitä tehtyä, tämä perhanan helle taitaa viedä ylimääräisen aktiivisuuden. Tälläkin hetkellä hikoilen kolmelta aamuyöllä yli 20 asteen helteessä... Suomen kesät vähälumisia todella. Valmistaudun 12h yövuoroon ja käännän unirytmiä siis. Silmät ristissä onkin paras luoda sujuvaa teksitä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

JYMY-YLLÄTYS

Ihan pikaisesti ja lyhyesti päivitän tässä meidän kuulumisia ennen unille kömpimistä.

Tänään (tai oikeastaan eilen kellosta päätellen) meidän 3-vuotisen yhteistaipaleen kunniaksi pääsimme ensimmäistä kertaa ultraäänitutkimukseen (rv 12+1). Jännitimme valtavasti neuvolaa ja pelkäsimme pahinta. Elämäni hienoin hetki oli nähdä elävä ja kovasti liikehtivä vauveli :) ...ja sitten toinen!! Molemmat kyynelehdittiin kyllä seuratessamme pikkuisten vilkasta liikehdintää. Elikkäs kaksosia sitten odotellaan :) Aika suuri mullistus! Menee suunnitelmat uusiksi, mutta taidan kertoa niistä lisää, kunhan saan vähän lepoa ja selviteltyä ajatuksiani.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Hellettä ja rokkia

Onneksi emme ammatiksemme bloggaa, ollaan aika laiskoja näköjään tässä :)

Hellettä on piisannut ja rusketusta on yritetty kovasti hankkia :) Janne on tuskaillut töissä kuumuuden kanssa, ei taida tullin työvaatteet olla mistään vilpoisimmasta päästä. Itse olen kuitenkin päässyt rannalle viettämään hellepäiviä ja polskinut innoissani joessa. Mutta nukkuminen meinaa olla välillä vaikeaa, kun asunto on kuin sauna, eikä oikein viilene millään. Nyt näyttäisi onneksi vähän siltä, että sateita ja sitä kautta viilennystä on luvassa. 

Toivottavasti lauantaina ja sunnuntaina ei kuitenkaan sada, vaikka niin taitaa sääennusteet lupailla. Viikonloppuna on nimittäin luvassa joensuulaisen elämänmenon vuosittainen kohokohta, joka saa koko pikkukaupungin heräämään eloon ja vilkastuttaa kaupungin menoa. Kysehän on tietysti perinteikkäästä Ilosaarirockista :) Olemme ostaneet lippumme jo ajat sitten ja tuolla ne kirjahyllyssä odottelevat viikonlopun koittamista. Tänä vuonna rokki sujuukin rauhallisimmissa merkeissä, kun en tietenkään raskauden vuoksi voi nautiskella alkoholipitoisia juhlajuomia. Mutta sehän ei tietenkään pienennä hauskanpidon ja rokkifiiliksen määrää :) Tuleepahan kerrankin enemmän keskityttyä musiikkiin. Jannella on vielä yksi yövuoro ja sitten alkaa pienimuotoinen rokkiloma eli loppuviikko vapaata. Tämän vuoden rokissa lieneekin parasta yhdessäolo, kun saa nauttia useamman päivän rakkaan seurasta.

Perjantaina ennen rokkia on vielä luvassa jänniä hetkiä, kun minulla on työhaastattelu osa-aikaiseen ja määräaikaiseen sosiaalipuolen virkaan, joka kestäisi siihen asti, kunnes vuoden lopulla jään (toivottavasti) äitiyslomalle. Pätevyys on kunnossa sosionomin tutkinnon myötä ja työkokemusta soskusta löytyy, joten lienen ihan varteenotettava ehdokas. Sinänsä en välttämättä tarvitsisi töitä, vaan voisin keskittyä pelkästään opiskelemaan loppuvuoden, mutta tuo työ kiinnostaa, koska se keskittyy toimeentuloturvaan, ja työkokemustahan ei taida koskaan olla liikaa.

Ensi viikolla meidän vuosipäivänämme on ensimmäinen ultraäänitutkimus, jossa selviää, onko tuolla masussa oikeasti joku asukki. Jännittää :) Joensuussa odottaville on tarjolla kolme maksutonta ultraäänitutkimusta. Ensi viikolla on myös tarkoitus palata takaisin sorvin ääreen opiskeluhommissa, kun pahoinvointikin on tainnut jo suurimmalta osin helpottaa. Gradu ja sivuainekandi odottavat tekijäänsä. Ostin uuden kannettavan tietokoneen ja yritän totuttautua tämän käyttöön.

Naapurin Laura on saanut minut kiskottua rannalle ja pitänyt tehokkaasti yllä sosiaalista elämääni :) Henkisestikin olo on nyt ollut virkeämpi ja tuntuu, että jaksaa paremmin. Kaasoni Heidi on nyt kahtena viime viikkona ollut maanantaisin yökylässä. Ihana on ollut jutella kaikessa rauhassa ja nauttia ystävän seurasta. 

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Pikkasen päivitystä

Nyt on jäänyt blogin kirjoittaminen vähemmälle. Syynä on pahoinvointi, joka tuntuu pahenevan, mikäli viettää paljon aikaa näyttöpäätteen tai telkkarin ääressä. Ei siis paljon lohduta dvd-boksit, jotka ostettiin minun viihdytykseksi, kun pahoinvointi estää tekemästä gradua.

Pahoinvointi on kyllä yllättänyt. Se on jotenkin niin kokonaisvaltaista ja rajoittaa kaikkea. Tuntuu, että ei tule normaali elämästä yhtään mitään. Välillä on tuntunut, että olen eristäytynyt kokonaan muusta maailmasta ja elämässä ei ole mitään sisältöä. Olen paljon itkeskellyt yksinäisyyttäni ja murehtinut ajan hidasta kulumista. Tämä lienee ollut rankkaa myös Jannelle, joka ei oikein voi auttaa mitenkään ja joutuu töiden vuoksi olemaan poissa kotoa pitkiä päiviä. 

Nyt tähän alkaa kuitenkin vissiinkin tottua tai oikeastaan turtua. Ehkäpä sitä vaan oppii elämään pahoinvoinninkin kanssa. Vähitellen on alkanut oppia joitakin keinoja, miten helpottaa oloaan. Pahinta, mitä voi tehdä on erakoitua. Yksin, neljän seinän sisällä oleminen vain pahentaa tilannetta. Raitis ilma helpottaa oloa kummasti ja omista fiiliksistä pitää saada puhua ystävien kanssa. Sosiaaliset tilanteet saavat asiat asettautumaan oikeaan kontekstiin, kun niitä ei jää paisuttelemaan yksinään. Gradu ei karkaa mihinkään, vaan se kyllä jaksaa odottaa tekijäänsä. Tämä on vain ohimenevä vaihe, jonka jälkeen voi yrittää uudelleen.

Tiistaina kävimme ensimmäisen kerran neuvolassa :) Kaikki hyvin tällä hetkellä. Neuvolan täti oli mukava ja tietoa tuli erittäin paljon. Ensimmäinen ultra on nyt varattu ja ajankohta on 21.7.