Vauvahankintoja, liitoskipuja ja pakokauhua. Rv 26

Viime viikot on menneet lähinnä gradun kanssa painiskellessa ja vauvanvaatteita pestessä. Alkaa käydä hyllytila aika vähiin nuiden nuttujen kanssa. Luin monikkofoorumilta vinkin, että käytössä olevia vaatteita kannattaa säilyttää koreissa, joihin ne voi vaan nakata pesun jälkeen. Ajattelinkin ostaa jotkut kivat ja iloisen väriset korit tähän käyttöön. Eipä sitä varmasti siinä pahimpana vauvarumba-aikana huvitakaan viikkailla vaatteita nätisti kaappeihin, kun muutenkin meillä tahtoo jäädä pyykit lojumaan pyykkitelineille useammaksi päiväksi. 

Graduprojekti etenee kyllä, mutta alkaa loppua motivaatio tehdä sitä hyvin. Todennäköisesti palautan aika raakileen, ja harmittelen sitten jälkeenpäin, mitä kaikkea olisi voinut vielä tehdä. Alkaa vaan olla niin, että vauvojen syntymisen vääjäämätön lähestyminen vie ajatukset ihan muualle kuin opiskeluun. Ei oikein jaksa motivoitua. Kandidaatin tutkinnon sain vihdoin ja viimein otettua ulos, kun viimeinenkin tentti meni lopulta läpi. Ei tuosta maisterista jää gradun palautuksen jälkeen paljoa suorittamatta, mutta harmittavasti jää kuitenkin jotain yksittäisiä tenttejä. Tosin maisterin paperit ei taida tehdä minusta sen parempaa kotiäitiä ;) Kerkeehän tuon tutkinnon viimeistellä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun elämä vauvojen kanssa antaa sen verran periksi.

Kävimme viime viikonloppuna vihdoin minun vanhempieni luona. Viime visiitistä olikin kertynyt aikaa: minä kävin juhannuksena ja Janne toukokuun alussa. Kiva oli kyllä nähdä äitiä ja isää. Kävimme äiteen kanssa kirppareilla ostamassa lisää vauvanvaatteita, nyt pystyi jo vähän hahmottamaan, mille tulee olemaan tarvetta, joten ei tullut niin summanmutikassa haalittua kaikkea epämääräistä. Meille kun on kertynyt isojakin kokoja jo ihan kiitettävästi, mutta ihan pienimpiä uupuu vielä. Äitiyspakkauksien pitäisi tulla parin viikon kuluessa ja niistäkin saa sitten jotain vaatteita. Pakkauksen toppahaalarit jäänee käyttämättä, kun lienevät tänä talvena vielä aivan liian isot tytöille ja seuraavana talvena sitten liian pienet. Jonkinlaiset toppapuvut on siis pimuille hankittava. Ostoslistalta löytyy niiden lisäksi ainakin hoitopöytä, toinen pinnasänky, pinnasänkyjen patjat ja turvakaukalot. Kaappitilan vähyyden vuoksi ehkä jonkinlainen kaappi tai lipasto olisi myös tarpeen. Tuttipullojen mikrosterilisoija on tilattu ja sähkökäyttöinen rintapumppu on harkinnassa. Haluaisin kyllä hankkia vaikka mitä kivaa, mutta pitänee vähän edes yrittää järjellä ajatella, että mitä tosiasiassa tarvitsee. 

Yöt meinaa olla aika tuskaisia, kun vessassa pitää rampata ja sängystä nouseminen on aika hankalaa. Ilmeisesti kyseessä on liitoskivut. Välillä tuntuu, että jokin pistäisi puukolla nivuseen, kun yrittää kääntää kylkeä. Joinakin päivinä kivut hankaloittavat myös kävelyä, mutta yleensä ongelmaa tuottaa lähinnä istualleen laskeutuminen tai siitä nouseminen. Toivon kovasti, ettei kivut tästä ylly ja voi mahdollisimman kauan liikkua suht normaalisti. 

Aika kaksijakoinen olo siinä mielessä, että toisaalta ei malta odottaa raskauden päättymistä ja vauvojen syntymistä, kun taas toisaalta on kauhuissaan siitä, että miten minä ja me pärjätään vauvojen kanssa. Miten me jaksetaan, miten me osataan? Kyllähän tässä on kerennyt miettiä, että olenkohan minä sittenkään valmis vanhemmuuteen ja onkohan tämä sittenkään hyvä juttu. Näistä negatiivisista ajatuksista seuraa sitten kauhea morkkis, että enhän minä nyt voi ajatella näin, kun vauvat on tulossa ja minun pitää vaan olla autuaan onnellinen. Vauvojen liikkeet välillä suorastaan tuntuvat syyttäviltä, että "et kyllä mamma ajattele tommosia, me ollaan jo täällä". Ja olenhan minä onnellinen, varmaankin onnellisempi kuin koskaan, mutta se ei estä sitä, että näitä ajatuksia tulee silloin tällöin. 

Vauvat liikkuvat paljon. Minusta on ihana tuntea, kun he mylläävät tuolla mahassa. Liikkeet konkretisoivat tätä raskautta ja lähestyvää syntymää ihan eri tavalla kuin vaikkapa mahankasvu. En jotenkin vieläkään aina hahmota, miten iso maha minulla on ja sitten järkytyn, kun näen sen peilistä. Tästä tulee varmaankin aika valtava :)

Pikkuprinsessoita tulossa :) Rv 24+3

Käytiin ultrassa 13.10 ja ilokseni sain huomata, että meillä oli eri lääkäri kuin aikaisemmin. Tämä täti oli mukava ja asiallinen. Hän kertoi minulle koko tutkimuksen ajan, mitä tapahtuu ja että kaikki on kunnossa. Siitä aiemmasta lääkäristä sai kiskomalla kiskoa tietoa. Tällä kertaa myös vauvojen sukupuolia selviteltiin. Vahvasti näyttää siltä, että siellä on kaksi tyttöä. Ei kummankaan haarovälistä löytynyt mitään killuttimia :) Tämä oli aikamoinen yllätys meille, sillä jotenkin on ollut sellainen kutina, että ainakin yksi masuasukeista (jollei molemmat) on poika. Olin ehkä jopa hieman pettynyt, mutta se pettymys kyllä on jo kaikonnut. 

Tytöt kasvavat tasaisesti ja lääkäri näytti jostain taulukosta, että kasvukäyrän keskelle sijoittuvat molempien painoarviot. A on 650g ja B 680g. A on käännähtänyt pepputarjonnasta pää alaspäin ja B jatkaa polskintojaan ylhäällä poikittain pää alaspäin. Kohdunsuu on napasti kiinni, joten siltä osin ei huolta. Seuraava ultra 10.11 ja sen jälkeen ultrassa saakin rampata kahden viikon välein. 

Kaksio rv 23+2

Olemme vähitellen alkaneet laittaa lastenhuonetta, suunnitelmat on ainakin hyvät :) Meidät tuntien viime hetkillä sitten vielä etsitään kaikkea tarpeellista, nyt haalitaan kaikkea ei niin tarpeellista. Tosin vauvanvaatteita alkaa olla jo aika paljon. Tälläkin hetkellä minulla on pesukoneessa pyörimässä yksi satsi pikkuruisia nuttuja. Ei kai niitä liikaa voi olla :) Kirpparilta löytyi myös pinnasänkyyn viriteltävä kissaverkko, sopivasti valkea-vaaleanpunainen väritykseltään. Ei tiennytkään, että tuommoisia edes tehdään. Muutaman euron ostokseksi ei hullumpi. 

Ihastuttavat nivuskivut jatkuvat. Viime yönä ei meinannut selvitä vessaan, kun yritin käännähtää selältäni oikealle kyljelle noustakseni sängystä ylös. Kipu suorastaan räjähti oikeassa nivusessa ja kyllähän siinä meinasi epätoivo iskeä. Valitettavasti taisin herättää siinä kolmen-neljän aikoihin voihkimisellani myös Jannen, jonka piti tänään mennä aamuvuoroon. Toivottavasti Janne sai vielä sen jälkeen nukuttua tunnin pari.

Raskausaika on niin ihanata..

Ensi alkuun pikkasen purppausta. Jos joku vielä väittää, että raskausaika on yhtä onnea ja ihanuutta niin saa vaihtaa osia ja kokeilla, miltä tuntuu elämä tämän pallomahan kanssa. Vessassa saa rampata ihan koko ajan. En ymmärrä, mistä sitä pissittävää oikein riittää! Ois niin kiva, jos edes yöllä ei tarvitsisi viittä kuutta kertaa nousta ähkien sängystä ylös ja kampeutua vessaan. Ja ne yöt muutenkin! Hyvää asentoa ei löydy millään. Maha painaa ja joka paikkaan sattuu. Toissa yönä heräsin omaan huutooni, kun käänsin kylkeä ja nivusissa räjähti kipu. Että se niistä yöunista. Lepoa ja kunnon yöunia tässä nimenomaan tarvitsisi. 

Väsymys on välillä niin kokonaisvaltaista, että tuntuu, ettei saa muodostettua järkevää ajatusta. No, ei sen puoleen, että muistaisikaan mitään. Hyvä, jos muistaa olevansa raskaana. Tosin, että eihän se pääse unohtumaan, kun liikkuminen on niin raskasta ja vessaan pitää kuitenkin kohta päästä. Ja mikä siinä on, että jotkut ihmiset hehkuu raskauden aikana! En vaan minä, iho on kuin teini-ikäisellä. Tosin väsymys vanhentaa sitten mukavasti, ettei pääse muuten nuorentavaa vaikutusta syntymään noin muutoin. 

No joo, itse olen halunnut tulla raskaaksi ja olen hyvin onnellinen siitä, että onnistuimme. Odotan innolla pienokaisia ja iloitsen heidän liikkeidensä tuntemisesta. Mutta silti.. en allekirjoita raskausajan ihanuutta fyysisenä olomuotona. Ajatuksena hieno ja lopputulos erittäin toivottu. Onneksi sentään pahoinvointi on jäänyt jo taakse, on tässä muutenkin tätä urakkaa. 

Onni-Monsteri täytti vuoden syyskuun lopussa

Noh, muihin asioihin. Muutto takana ja uusi koti on kiva :) Muuttaminen itsessäänhän ei ollut kivaa, mutta onneksi rakkaat ihmiset olivat meidän apunamme. Kissat ovat kotiutuneet hyvin, vaikka muuttopäivä tuntui olevan aika helvettiä meidän pikku-Onnille. Onnia pelotti koko päivän ja se vapisi piilossa tuolla vessassa, kunnes päivä kääntyi iltaan. Muuttopäivän aamuna oli neuvola. Kaikki arvot kunnossa ja maha kasvaa silmissä. Neuvolantäti tuumasi, että yksösraskaudessahan kohdun korkeimman kohdan pitäisi olla näillä viikoilla navan kohdalla. Kyllä ollaan menty jo ajat sitten navasta yli ja reilusti. Pikkuiset mellastavat kyllä todella paljon ja ilohan se on havaita heidän liikkeet, nyt kun eivät vielä potki kylkiluita murskaksi ;)

Hain Kelan nettipalvelun kautta äitiysavustukset, lapsilisät ja äitiyspäivärahan. Jospa sitä saisi sitten päätökset nuista tarpeeksi ajoissa, kun ajoissa muistaa tehdä hakemukset. Kaksosista saamme kolme äitiysavustusta, joista päätimme ottaa yhden rahana ja kaksi äitiyspakkauksina. Nyt sitten jännityksellä odotellaan pakkausten saapumista :) Tosin, että vauvanvaatteita on valtava läjä tuolla kaapissa odottamassa pesua ja anopilla on kuulemma taas uusi laatikko vaatteita odottamassa, että haemme sen. Epäilisin, että vaatteista ei tule pulaa :)

Janne sai vihdoin tarpeeksi vapaata ensi vuorolistaan, joten pääsemme visiteeraamaan minun vanhempien luokse. Mulla on ollut niin iso ikävä vanhempiani. Jotenkin raskaus tuo tunteet vielä niin voimakkaasti pintaan, että se ikävä on vaan korostunut ja korostunut. Olen viimeksi nähnyt äitiä ja isää juhannuksena, joten onhan se heillekin kiva päästä näkemään minun vauvamasu. Pitäisi itse asiassa ottaakin kuvia masusta! Ensi viikolla taas ultra, jospa sitten selviäisi vauvojen sukupuolet. Jännityksellä odotamme :)

PS. Tätäkin blogia kirjoittaessa piti käydä välillä vessassa.. vessapaperin kulutus on aika reipasta.