Touhua ja riemua

Pirpanat leikkimässä

Konttaamisen jalo taito on otettu haltuun sekä Erinin että Olivian osalta. Tosin ryömiminen taitaa välillä olla nopeampaa. Tuossa aamupäivällä vietettiinkin yhteistä konttaushetkeä ja konttailtiin tyttöjen kanssa pitkin huushollia. Naperot oli ihan innoissaan, kun pääsivät seikkailemaan ympäriinsä. 

Suurta riemua tuottaa myös tukea vasten seisomaan nouseminen, joka tuntuu etenkin Eriniltä sujuvan varsin helposti. Meitä vanhempia toki alkaa hirvittää tämä tyttöjen kehitys ja välillä tuleekin lämmöllä muisteltua sitä aikaa, kun ei liikuttu vielä minnekään. Ja tästähän tämä vauhti vaan kiihtyy!

 Olivia ja uusi taito

Erin on riemuissaan

Meillä on ruvettu nukkumaan parempia päiväunia; yhdet aamulla ja toiset iltapäivällä. Tämä auttaa kyllä kovasti, koska pienokaisilla on paljon vähemmän väsymyskiukuttelua ja jaksavat olla hyväntuulisia melkein koko päivän. Yöunet ovat olleet hyvät 3kk:n iästä lähtien. Edelleen mennään yhdellä yösyötöllä, välillä ilman. Yöunille ruvetaan klo 19-20 maissa, yösyöttö klo 4-5 maissa ja uuteen päivään herätään klo 7-8.

Tuon yösyötön lisäksi meillä syödään suunnilleen tähän malliin: klo 8/9 aamupalaksi korviketta, klo 10/11 lounaaksi lihasosetta,  klo 14 välipalaksi korviketta, klo 16/17 päivälliseksi lihasosetta ja iltapalaksi klo 19 puuroa hedelmä- tai marjasoseella. Onhan se välillä aikamoista syöttö- ja vaipanvaihtorumbaa tämä arki! :)

Isin kanssa on aina hauskaa!

Tuo vauvojen ja lasten pyyteetön ilo ja riemu on niin ihanaa. He ovat aidosti innoissaan asioista, eivätkä tarvitse murehtia sellaisista arkisista asioista, joita me aikuiset pyörittelemme päässämme päivät pitkät. Jotenkin tämä lasten kanssa kotona oleminen tuo minullekin sellaista lapsenomaista iloa, joka on valitettavasti vuosien varrella hautautunut erilaisten velvollisuuksien ja muiden stressinaiheiden alle. Elämän ei kuitenkaan pitäisi olla yhtä ja samaa puurtamista ja tulevaisuudesta murehtimista. Lapset pystyvät muistuttamaan siitä, missä elämässä pitäisi osata nauttia. Uteliaisuus, oppimisen ilo ja läheisen ihmisen seurasta ja läheisyydestä nauttiminen tuo iloa elämään. Pitäisi itsekin muistaa välillä edes hetkeksi laittaa arjen murheet sivuun ja elää hetkessä ja nauttia tästä ihanasta elämästä. 

Vauva-aika on tuonut meidän elämään positiivisen käänteen ja antanut mahdollisuuden nauttia erilaisesta elämäntyylistä, mihin on aiemmin totuttu. Ennen tässä opiskelijan ja vuorotyöläisen huushollissa elettiin hyvin epäsäännöllistä elämää.

7kk

Heissan!

Eipäs ole pitkilleen tullut kirjoiteltua tänne. Nuo tyttäret pitävät sen verran kiireisenä, kun saisi olla silmät selässä, kymmenen kättä ja vuorokaudessa 10 tuntia lisää, että kerkeäisi tehdä kaikkea, mitä haluaa. Sitä paitsi olen siirtynyt kyttäämään ja kommentoimaan Kaksoset & kolmoset-ryhmää facebookissa niin ei jää tilitettävää enää blogiin ;) Pitänee yrittää korjata asia ja yrittää saada Jannekin raapustamaan jotain tänne.

 Erin on päässyt niskan päälle

Katsokaapas tarkkaan yllä olevaa kuvaa! Niiiii-in. Ei tuommoisia söpöliinejä voi viedä päivähoitoon, jos vaan on mahdollisuus olla kotosalla heidän kanssa. Niinpä niin, peruin siis päätökseni ja päivähoitopaikkahakemuksemme. En vaan millään halua vielä luopua tästä vauva-arjesta. En halua menettää kaikkia niitä ilon ja onnen hetkiä, mitä näiden pirpanoiden kanssa voi viettää. Kun ei kerta ole pakko.

Tytöt täyttivät elokuun alussa 7kk ja kuten arvata saattaa, touhua ja uuden oppimista riittää joka päivään. Tytöt ovat varsinaisia ilopillereitä, joiden kikatteluun on mukava herätä aamuisin, vaikka muuten ei huvittaisikaan nousta vielä sängystä. He juttelevat ätä-tätä -tavuja, ja välillä vahingossa kuulee myös äi-ti -yhdistelmän. Molemmille puhkesi kaksi ensimmäistä hammasta ennen 7kk:n täyttymistä.

Olivia

Olivia keksi ensin konttausasennon ja omatakeisella tyylillään möngertelee eteenpäin. Edelleen Olivia on pikkusiskoaan jonkin verran painavampi, mutta ei tuo kokoero kovin häävi ole. Olivia on tytöistä se, joka enemmän kaipaa vanhempiensa huomiota ja haluaa syliin. Hän on myös herkempi vierastamaan ja parahtamaan itkuun, jos säikähtää jotakin, kuten kaatumistaan. Olivia on varsinainen voimapesä, joka jaksaa yrittää toistaa uusia juttuja vaikka kuinka kauan.

Erin

Erin on varsinainen seikkailija. Isot sohvatyynyt, jotka laitoimme rajaamaan leikkialuetta olohuoneeseen, eivät enää pidättele tätä neitiä. Johdot, kaukosäätimet, kamerat, tietokoneet ynnä muut tekniset vekottimet kiinnostavat neitiä erittäin paljon. Erin hallitsee paremmin oikeanlaisen konttaustekniikan, vaikka löysikin konttausasennon siskoaan myöhemmin. Hänen tuetta istuminen on myös ollut alusta asti vakaampaa, vaikka onkin siskoaan heiveröisempi rakenteeltaan. Erinin uusi suosikkipuuha on nousta seisomaan matalaa tukea vasten.

Vietimme tänään 2v-hääpäiväämme. Janne oli suunnitellut varsin mukavan ja rentouttavan päivän! Kävimme Huhmarissa polskimassa, söimme hyvin ja nautimme rauhallisesta päivästä. Tytöt ovat siis mummilassa yökylässä, joten olemme saaneet olla ihan kahdestaan.

Olen hyvin ylpeä, että olemme selvinneet vauva-arjessa ilman suuria kriisejä ja pysyneet yhdessä. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, kun kerron, että tämä vauva-arki on ollut vaativinta aikaa parisuhteellemme. Väsyneenä ei vaan jaksa, mitään. Ensimmäiset kolme kuukautta meni kyllä ihan sumussa. Kolmen tunnin välein tyttöjen syötöt ympäri vuorokauden ja yhteen syöttökertaan saattoi mennä jopa tunti. Ei siinä pahemmin kerennyt panostaa parisuhteeseen, taikka mihinkään muuhunkaan. Nythän tämä on jo helpompaa, tytöt nukkuvat hyvät yöunet, touhuavat mielellään itsenäisestikin ja pitävät toisilleen seuraa, ettei aina tarvita äitiä viihdyttämään. Tosin nyt pitää vahtia, etteivät pääse telomaan itseään tai löydä jotakin ei niin suotavaa suuhun pantavaa lattialta :)