Rv 32, tukalaa oloa

Uaaaah. Alkaa olla sellainen olotila, että kohta minä taidan poksahtaa. Pelottaa ajatuskin synnytyksestä ja toisaalta pelottaa ajatus siitä, että tätä tukalaa olotilaa jatkuisi vielä kuukauden. Vissiinkin menee niin, että jos eivät pimut spontaanisti halua syntyä niin sitten rv 37-38 käynnistetään synnytys. Tämä tarkoittaa sitä, että tammikuun puolivälissä viimeistään vauvaannutaan. Kuukausi tämän mahan kanssa tuntuu ikuisuudelta, mutta en kyllä koe olevani valmis synnyttämään taikka vauva-arkeen. Tosin lieneekö sitä koskaan valmis?? 

Rv 31+1

Tiivistetysti vaivoista: liikkuminen on hankalaa, supistelee, ruoka ei maistu, ei saa nukuttua kunnolla, hengästyy helposti, pissattaa koko ajan, alapäässä tuntuu painetta, alaselkää särkee ja hormoonien ansiosta itkettää koko ajan. Kaikesta kolotuksesta ja volisemisesta huolimatta olen kyllä erittäin onnellinen. Ollaan päästy näin pitkälle tässä raskaudessa ja vauvoilla on kaikki ollut hyvin. Se, että jos itse joutuu kärsimään kolotuksista ei haittaa niin kauan kun vaan pikkuisilla on kaikki hyvin. 

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä raskausaika on entisestään lähentänyt minua ja Jannea. Olemme joutuneet pohtimaan tulevaisuutta ja omaa jaksamista ihan eri tavalla kuin aiemmin. Täytyy myöntää, että olen hyvin onnekas, kun olen löytänyt sellaisen kumppanin, joka on tukena tilanteessa kuin tilanteessa, eikä minun tarvitse pelätä luottaa toiseen. Edelleen toinen jaksaa yllättää ja viehättää. Ja kyllähän tuota mielellään katteleekin, varsinainen silmänilo ;) Ongelmia tuottaa se, että olen koko ajan niin herkillä, että itkeä tihrustan joka asiasta. Jannen töihinlähtö tahtoo olla aika vaikeaa mulle joka kerta. Jään perään itkemään. Tämä on niin outoa käytöstä minulle, joka en yleensä pahemmin volise tai tunteile. Nyt on sitten tunteet pinnassa jatkuvasti. 

Gradun arvosanaa odotellaan edelleen. Tarkastajilla on siis kuukausi aika antaa tarkastuslausuntonsa ja ehdotus arvosanaksi. Gradun on ollut tarkastuksessa nyt pari viikkoa ja alan olla aika malttamaton. Onpahan jotakin muutakin odotettavaa kuin synnytys ;)

Myllerrystä

Anneli ja Birgitta ovat kasvaneet kovasti ja aika hurjilta tuntuu näiden liikkeet tuolla Heidin masussa. Isot päät niillä kuulemma on, mutta se nyt on sukuvika : )

Isyyslomahakemus on tehty ja on nyt käsittelyssä tuolla työpaikalla, lomat ajattelin pääosin pitää tässä lapsosten syntymän aikoihin ja sittenhän se on vielä se vanhempainraha ja kuntalisä. Ehkä en ole lukenut vielä riittävän monesti (alle 20-kertaa) näistä tuki- ja loma-asioista, kun vieläkin hieman sekavalta tuntuu.

Kävimme synnytysvalmennuksessa ja pidimme kovasti tästä oppitunnista. Selventi joitain asioita ja paikat ovat nyt hieman tutummat. Kätilö selitti myös joitain asioita hieman selkeämmin ja oli mukava kuulla synnytyssalissa työskentelevältä synnytyksen kulusta. Onkin tullut sellainen tuntuma että neuvolassa ei oteta juurikaan kantaa mitä keskussairaalalla tehdään ja ultrassa keskitytään näihin mittojen ottamiseen.

Saimme taas hieman avustusta noihin hankintoihin kun vanhempani vierailivat meidän luona pitkästä aikaa. Kantoivat yllätykseksemme mm. kaksi vannaa, vaatteita ja sitterin kotiimme, kiitokset vain.

Olen tässä ihmetellyt ja ihaillut kuinka vahva ja positiivinen Heidi oikein onkaan. Huomaa että liikkuminen on vaikeaa ja kolotuksiakin on. Silti vain jaksaa olla iloinen, kumma naikkonen.

Mitäs omaan elämääni? Töitä, lähinnä. ...ja väsymystä. Vuorolistat uudistettiin tuossa aiemmin ja sepäs oli ihmeen rankkaa. Ihmeellistä miten sinänsä suht pienet muutokset työajoissa aiheuttaa väsymyksen kertymisen. Kertoo ehkä sen ettei henkilöstöllä ole kovin paljoa voimavaroja jäljellä nykyiselläkään systeemillä. No ne uudistukset ovat näillä näkymin kuopattu ja kaikki on taas hyvin.

Niskat jumahti, onpa taas hieno asia että jumahtivat vapaalla niin ei mennyt arvokasta työaikaa hukkaan sairaslomalla maatessa :D Huomenna sitten taas töihin.