Odotuksen iloa, no sitäkin.

Sääliksi käy toista pahan olon ja voimattomuuden takia. Mielestäni Heidi on jaksanut hyvin, mutta häntä itseään taitaa turhauttaa voimattomuus ja aikaansaamattomuus. Ymmärtäähän sen toki.

Jeps, tupakkalakko sujuu. Tosin korvaustuotteisiin ratkesin töissä ja nyt en oikein osaa olla niitä käyttämättä. Kyllä voip sanoa että tuo nikotiini on kerrassaan mahtava aine kun ei osaa olla ilman.

Vapaat alkoi, tai no johan ne alkavat olla loppupuolella. Ensimmäisenä vapaapäivänä nukuimme kevyet 18-tuntia, samalla sotkettiin unirytmit ja tuhlattiin yhdessäoloaikaa. : (

Mukavaa on ollut, ollaan puhuttu siitä että harmittaa se että kun väsyy töissä, niin ei oikein jaksa olla kunnolla läsnä yhdessäoloaikana ja siitä että kieltämättä tässä tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Ei vain osaa samaistua oikein Heidin oloon ja tunteisiin. Itse en kuitenkaan vietä aikaani yksin kotona, enkä koe raskauspahoinvointia... vaikea siihen on mitään sanoa kun kymmenen kertaa päivässä on "paha olo".

No osaahan näistä vapaista kyllä nauttia ihan eri tavalla.

Kävin kirjastossa. Lainasin Kati Saurulan "koiruohon kaupunki" kirjan, tämä Kati on tullista virkavapaalla ja kirjoitti esikoiskirjan... en ole henkilöä kylläkään tavannut.

Vauvalehtiä lainasin myös pari. Katsoin ensin kaksplus-lehtiä, mutta totesin että taidan mennä hieman asioiden edelle. : ) Hyvinhän nuo näytti kelpaavan, pitää tietysti minunkin lukea nuo läpi lähipäivinä.

Tulomatkalla kaupasta suklaata ja mansikoita odottavalle äidille, heh. Arpapeliä hieman ostaa syötävää kun moni asia tuntuu ällöttävän, tuntui kuitenkin maistuvan rakkaalle.

No tulipas vähän harhauduttua aiheesta, mutta eikai se ole näissä plokiloissa kiellettyä.

Purppausta

Olin ajatellut, että seuraava blogipäivitykseni on oikein iloinen ja aurinkoinen, koska olen näköjään lähinnä vaan valittanut kaikesta nuissa aikaisemmissa kirjoituksissani. Elämäni kuitenkin on aika kivaa ja olen tyytyväinen ;) Taidan vaan olla niitä ihmisiä, jotka tuppaavat valittamaan vähän joka asiasta, eivätkä muista kertoa positiivisia juttuja. Tarkoituksena oli siis muuttaa kaavaa.

No mutta suunnitelmat muuttuvat.. vaikea kirjoittaa iloista tekstiä, kun olo on kaikkea muuta. Eilen se nimittäin sitten alkoi, nimittäin Pahoinvointi. Tuo aikaisempi heikko olo ei todellakaan ollut muuta kuin lämmittelyä tätä olotilahelvettiä odotellessa. Kerkesin jo huokaista helpotuksesta, että aika helpolla taidan päästä pahoinvoinnin suhteen. Hetkelliset pienet yökötyksethän nyt on helppoa kestää. Mutta sitten alkoi 7. rv. Kaikki ällöttää ja oksettaa. Joka paikassa haisee pahalle (noi saakelin pihlajat tosta pihasta vois polttaa), ruokakaappeja ei uskalla avatakaan, koska siellä on ihan ihme lemuja (siivosin ne vasta vähän aikaa sitten, koska ne mielestäni haisi). Eikä sitä sitten myöskään nukuta, kun oksettaa ja pissattaa koko ajan (vessapaperia kuluu yllättävän paljon). Saatikka, että löytyisi hyvää asentoa, kun rintoihin koskee ihan jumalattomasti (oispaan ees pienemmät rinnat). Yritäppä tässä sitten vielä jotain liikuntaa harrastaa. Tisseistä pitäis pitää vissiin koko ajan käsillään kiinni, ettei ne pomppis, ja eihän tonne pihallekaan voi mennä, kun siellä haisee ja on liian kuuma. Huoh.

No niin, tulipahan purppastua. Jospa nyt helpottais ärsytys ;)

Positiivisiakin juttuja on. Tilasin netistä uusia rintsikoita, kun tarvii isomman kuppikoon jo näin alussa. Vaatteiden ostaminen on aina kivaa :) Joo, ja ruisleipä on kauhean hyvää, nam nam. Ja asunto ei ole vielä muuttunut saunaksi kuten viime vuonna, vaan täällähän on ihan mukava lämpötila :) Niin ja Janne on ihana. Henkinen fiilis on siis mukavasti plussan puolella, vaikka fyysinen olotila onkin aika kamala.

7. rv alkaa, eli kuusi viikkoa täynnä

Nyt masusta pitäisi vissiin alkaa löytyä sellainen katkaravun näköinen asukki :)

Innostuttiin tosiaan kirpparilla ja ostettiin pinnasänky. Tuolla se makkarissa nyt nököttää kissojen ihmeteltävänä :) Ollaan varmaan pikkasen hätäisiä, mutta toisaalta parempihan nuita kustannuksia eri hankinnoista on jakaa useammille kuukausille. Tosin, että ei tuosta pinnasängystä kovin kummosia kustannuksia tullut :) Meidän molempien vanhemmat haluavat auttaa kaikessa, ja omat vanhempani ovat jo luvanneet kustantaa kaikki vauvan tarvikehankinnat. Mieluummin haluaisin kuitenkin, että me itse vastaisimme kustannuksista, mutta toisaalta iso juttuhan tämä on myös meidän vanhemmillekin. He varmasti haluavat olla odotuksessa mukana edes jollain tavalla, olipa se sitten vaikka tarvikkeiden hankinnoissa avustamalla.

Tämä tiistaipäivä olikin sitten alavatsakipuilua. Ei kovin pahaa kipua, sellaista nippailua vähän väliä. Pitäisi vissiin uskoa ja luottaa, että tämä on ihan normaalia, mutta.. ei tästä pelosta pääse eroon noin vain. Ensimmäistä neuvolaa odotetaan innolla, ja olo on edelleen aika epäuskoinen. Ei uskalla toivoa liikoja, ettei pettyisi pahasti. Tosin kai tässä kuitenkin jotenkin uskaltaa luottaa, että ainakin joku päivä meille saadaan vauva, kun ostettiin tuo pinnasänkykin ;)

Olen hyvin onnellinen ja onnekas, että minulla on sellainen puoliso, joka puhuu ja pussaa :) On hienoa jakaa nämä kokemukset ja tunteet toisen kanssa. Puhuminen hälventää myös pelkoja, sillä niiden ääneen sanominen voi heikentää niiden voimaa. Joskus kun asioita paisuttelee aivan suhteettoman suuriin mittasuhteisiin vatvomalla niitä yksinään oman päänsä sisällä. Janne on aina ollut hyvin huomaavainen, ja siksipä hän tekee tästä kaikesta minulle paljon helpompaa. On niin ihana yhdessä suunnitella ja fiilistellä :)

Malttamattomat?

On ollut hulinaa tämä koko aika. Olen itsekin ollut tupakkalakossa saman aikaa kuin Heidi, syystä että en halua tehdä Heidin olosta yhtään sen kamalampaa kuin mitä se silloin tällöin on. Ajattelin ensin toteuttaa tämän ilman mitään korvaustuotteita, mutta töissä huomasi kyllä että parempi jauhaa purkkaa kuin hermota töissä. Tänään hoksasin senkin että taitaa tulla "selvä kesä", no ei kai sekään haitaksi ole.

Kaikenlaiset nipistelyt sun muut vaivat huolestuttavat minuakin ja taitavat vaikuttaa omaankin unenlaatuun pikkuisen, sen verran tillintallin olen aina välillä.

Heidin jaksamista ihmettelen, tuntuu että hänellä riittää energiaa paljon paremmin kuin minulla, mikä taas saa minut tuntemaan itseni pikkuisen laiskahkoksi :)

Mutta asia, mihin otsikkokin viittaa. Tänään kävimme kiertelemässä kirppareita ja tokihan sieltä hyviä löytöjä tuli tehtyä. Pinnasänky 10€ ja siihen hoitoalusta 5€. Molemmat ovat vieläpä hyväkuntoisia ja sänky on vieläpä hieman samannäköinen kuin minulla pienenä (tästähän on aikaa melkein 30-vuotta).

Kun olimme kasanneet sängyn ja ihastelimme sitä omassa sängyssä pötkötellessämme, huomasin että tällaiset pienet asiat tekevät odotuksesta koko ajan konkreettisemman.

Aiemmassa kirjoituksessanihan kerroin että tätä on vaikea uskoa todeksi, nyt se on taas hieman helpompi uskoa :)

Nyt taidan lopetella kirjoitukseni tähän ja hieroa murun alaselkää, kun hän niin kovasti sitä valitteli. Uusi sänky pitäisi hankkia, mutta ne kun maksavat aika paljon enemmän kuin pinnasängyt, joskus joskus...

Vuoristorataa

Liekkö sitten hormoneista vai mistä johtuvaa, mutta kyllä on yhtä tunteiden myllerrystä ollut tämä viikko. Eilinen meni itkua vääntäessä, mutta onneksi tänään on ollut pikkasen iloisempi päivä. Taidetaan molemmat pelätä aika paljon mahdollista keskenmenoa tai muuta ongelmaa tämän vasta alkumetreillä olevan raskauden suhteen. Ensimmäinen neuvolakäynti on vasta juhannuksen jälkeen, mutta toivon kovasti, että siellä saisi hieman edes mielenrauhaa. Tuntuu, ettei hallitse omia tunteitaan ja ahdistus meinaa hyökyä päälle ajoittain.

Kissat mahtaa pitää minua tärähtäneenä, kun mielialani vaihtelevat itkusta raivoon. Alle vuoden ikäinen kissamme Onni oppi yllättävän nopeasti uuden säännön, ettei sänky ole kissojen nukkumapaikka. Vanhempi kissamme Hilma on aina ollut nopea oppimaan kieltoja. Tosin välillä tuntuu, että Hilma oikein uhallaan tekee kaikkea kiellettyä, jotta saisi huomiota. Tänään olen löytänyt Onnin jo useampaan otteeseen meidän sängystä loikoilemasta. Sydän särkyy, kun toinen niin kovasti haluaisi viereen pötköttelemään. Onni nostaa etutassut sängyn reunalle ja katsoa tapittaa minua silmiin, jotta voisko hän sittenkin tulla viekkuun. Snif.. Janne on yövuorossa ja enhän minä osaa nukkua yksin. Nyt tekisi erityisen paljon mieli antaa periksi Onnille ja antaa sen tulla viereen kehräämään. Pitäisi käyttää vissiin tämä valvomisaika hyödykseen ja lukea tenttiin tai työstää gradua, mutta tuntuu, ettei jaksa. On hyvin väsynyt olo, mutta ei nukuta.

Tupakoimattomuus jatkuu. Välillä tuntuu, että antaa olla, nyt meen röökille. Mutta onneksi olen saanut sinniteltyä niin, etten ole sortunut kertaakaan. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän sortuvani useamminkin, jos kerran erehdyn antamaan itselleni luvan polttaa. Parempi siis pysyä erossa kokonaan tupakasta. Sitä paitsi, tässä on kuitenkin tarkoitus lopettaa KOKONAAN, ei vain raskauden ajaksi.

Mieli lepää alkuraskauden aikana.. ?

Kun tätä raskautta yritettiin kuitenkin pidemmän aikaa, ajattelin, että kyllä se stressaaminen sitten helpottaa, kunhan vaan raskaustesti näyttää positiivista. Enpä pahemmin olisi voinut erehtyä. Nythän tätä huolta ja pelkoa vasta riittääkin. Joka ainoa nipistely tms mahassa on varmasti merkki keskenmenosta tai jostakin muusta pahasta ja jos sitten kuitenkin on niin, ettei tule keskenmenoa niin tuulimuna se sitten on. Huoh.. Keskenmenon pelko on koko ajan läsnä ja en pääse millään eroon tästä alakuloisesta ja ahdistavasta tunteesta.

Lopetimme tupakoinnin muutama päivä sitten. Yllättävän kivuttomasti tämä on sujunut, vaikka toki vieroitusoireita ja pinnan kiristymistä on selvästi havaittavissa. Ensimmäisen tupakoimattomuuspäivän jälkeen alkoi tiputteluvuoto, joka tietysti on saanut meidät huolestumaan. Vuoto on erittäin vähäistä, lähinnä värjää kerran pari päivässä vessanpaperin hennon vaaleanpunaiseksi, mutta se kyllä riittää saamaan minut pois tolaltani ja tihuuttamaan itkua.

Tässä sekoamisen sivussa olen yrittänyt vääntää gradua, joka tällä hetkellä on noin puolessa välissä menossa. Raskaushuolet, tupakoinnin lopettamisesta johtuvat vierotusoireet ja väsymys eivät kyllä yhtään auta kirjoitusprosessin edistymisessä. Alkuviikosta sain kuitenkin ohjaavalta professorilta erittäin positiivista palautetta työn tämän hetkisestä tilanteesta ja muutamia todella hyviä vinkkejä aiheen syventämiseksi, joten niiltä osin gradu sujuu mainiosti. Jos en tässä kriisiydy ihan lopullisesti tai ala kärsiä kauheasta pahoinvoinnista, gradun pitäisi olla valmis kesän jälkeen.

Ei ainakaan tämä odottava nainen ole hehkeimmillään alkuraskauden aikana ;) Jatkuva stressaaminen ei kyllä kovin hehkeäksi tee. Janne oli varmaan mielissään, kun lähti tänään iltavuoroon muutaman vapaapäivän jälkeen. Saa miesparka vapaata hermoheikosta vaimostaan :)

Ihmeissään oleva mies.

Heidi siis herätteli minut silloin aamulla ja näytti positiivisen testin. Olin aikalailla pöljähtänyt kun tuollaisilla uutisilla herätellään, unet kyllä karisivat nopeasti.

Ei tässä meinaa vieläkään uskoa todeksi tuota uutista. Aikuisiällä olen haaveillut jälkikasvusta ja haaveiden pikkuhiljaa todeksi muuttuminen tuntuu hurjalta.

Olemme nyt kertoneet vanhemmillemme ja muutamille ystävillemme. Hyvin iloisin mielin on uutinen otettu vastaan. Omalta äidiltäni sain vauvateemaisen kuvakehyksen, ovat kuulemma pidemmän aikaa pitäneet moista lahjaa varalla.

Eräiltä ystäviltämme saimme pikkuruisen bodyn, kai tuota vaatetta bodyksi kutsutaan.

t: kokenut lastenhoitaja.

Ihania lahjoja.

Tunteeni on nyt ollut täynnä hämmennystä, iloa ja pelkoa. Kunpa kaikki menisi hyvin Heidillä ja PikkuNuulla. Olenkin jo sanonut Heidille että istut sitten seuraavat 9kk sohvalla ja otat hyyvin rauhallisesti. Ei ole uskonut minua ja sanoo että jotkut synnytyslihakset voipi mennä huonoon kuntoon :p

Kissojamme, eli Hilmaa ja Onnia olemme vieroittaneet pois sängystä. Yllättävän hienosti ovat oppineet pysymään poissa.

Tupakkalakossa olen ollut nyt 1½ vuorokautta. Motivoi aikalailla se että voi tehdä muillekin kuin itselleen hyvää lopettamalla. Hermot ovat olleet tietenkin kireällä varsinkin kun ilman korvaustuotteita ajattelin tämän tehdä.

Rakas ihana vaimoni on ollut urhoollinen, ei taida olla yhtään samanlainen hermoraunio kuin minä. On saanut keskityttyä opiskelujenkin suorittamiseen ja suunnittelemiseen kaiken muun härdellin ohella.

Neuvola-aika 28.6.2011. Pitääpäs kysyä nyt että onko minulla vapaata silloin vai joutuuko vaihtelemaan vuoroja.

Sujuvasti luettavaa tekstiä luvassa, kunhan selviydyn näistä niksoistani. Nyt saa välttää.